Sukujen salat selville
Oulaisten kirkkoherranviraston kokoushuoneella on järjestetty viime viikkojen aikana tilaisuuksia, joissa vapaaehtoiset sukututkijat ovat päässeet kuvaamaan kirkonkirjoja. Näiden tilaisuuksien tarkoituksena on kerätä aineistoa nettiin, jossa se on kaikkien kiinnostuneiden vapaasti saatavilla.
”Olen todella iloinen ja kiitollinen ahkerille vapaaehtoisille, jotka tuovat ihmisten ulottuville omien sukujen historiaa netin välityksellä. Tämä on kulttuuriteko”, kehuu Oulaisten seurakunnan kirkkoherra Matti Hirvilammi.
Suomen Sukuhistoriallisesta yhdistyksestä (SSHY) kerrotaan, että valtaosin vapaaehtoistyönä tehdyistä digitoinneista rakentavalla sivustolla on reilut 10 miljoonaa kuvaa lähes 600 seurakunnasta ja aineisto laajenee koko ajan. Viimeisten vuosien aikana pääpaino on ollut alkuperäisaineiston digitoimisessa.
Sivustolla on vapaasti käytettävissä vanhempia kirkonkirjoja, joita on kuvattu mikrofilmeiltä ja -korteilta. Siellä on myös valtiohallinnon kokonaisuuksia, kuten tuomiokirjoja, sotilasrullia ja matrikkeleita.
”Pyrimme entistä enemmän kuvaamaan mikrofilmien sijaan alkuperäisiä kirkonkirjoja niiden selkeyden ja käyttäjäystävällisyyden takia”, yhdistyksestä kerrotaan.
Kirkkoherranvirastossa pidetyt kuvauskerrat aloitettiin jo tammikuussa. Niitä on ollut noin kolme kertaa viikossa. Osa päivistä onkin ollut pitkiä, mutta maanantaina urakka saatiin vihdoin päätökseen. Yli 80 000 sivua kirkonkirjoja on valmiina siirrettäväksi SSHY:n tietokantaan, kunhan henkilötietosuojalain määräykset niiden osalta täyttyvät. Tietoja saa julkaista vasta, kun on kulunut 100 vuotta henkilön syntymästä tai 50 vuotta hänen kuolemastaan.
Anja Petäistö on yksi oulaistelaisista aktiivisista sukututkijoista, perustajajäsen ja ryhmän ”vetäjä”. Eläkkeelle jäätyään hän on paneutunut tosissaan sekä omien että miehensä juurien tutkimiseen. Sukututkimus on kuin aarteen etsintää.
”Jos pääsee jonkin asian jäljille, kiihtyy halu löytää tietoa entistä enemmän”, Petäistö kertoilee. Tutkimusten aikana on selvinnyt monia mielenkiintoisia asioita. ”Sain mm. anopin anopistani paljon uutta tietoa, kun sain hänen äitinsä perunkirjan maakunta-arkistosta. Viime vuoden aikana olen etsinyt tietoja Amerikkaan muuttaneista sukulaisista ja heidän jälkeläisistään. Vanhat sanomalehdet ovat olleet tärkeinä tietolähteinä.”
Anja Petäistön mielestä kirkonkirjojen kuvaaminen on ollut hyvin mielekästä puuhaa antaahan se sukututkijoiden saataville valtavasti uutta tieto. Aikaa sivujen tutkimiseen ei ollut, varsinkin jos piti kuvata 1500 sivua päivässä.
”Se on ollut yllättävän rentouttavaa, eikä siinä ole tarvinnut hirveästi ajatella. Käännät vaan paperia ja nappaat kuvan. Minä en saanut hiirtä ”kesytettyä”, niinpä kursoria oli välillä hankala siirtää näytöltä toiselle.”
Anja Petäistö kuuluu Oulaisten Seudun Sukututkijoihin, joka on kotiseutuyhdistyksen alainen jaos. Joukkoon on ilmoittautunut reilun kymmenen vuoden aikana noin 40 henkilöä, joista enää kymmenkunta on aktiivisia.
”Alkuun me kokoonnuimme kerran kuukaudessa, mutta nykyään harvemmin. Vakiporukka on jo sukunsa tutkinut, eikä nuoremmilla ihmisillä tunnu olevan aikaa paneutua asiaan. Pelkät syntymä- ja kuolinajat ovat vain runko, jonka ympärille rakennetaan elämäntarinoita. Moni meistäkin on harmitellut, ettei aikanaan käynyt suvun valokuvia läpi ja kuunnella tarinoita suvun vaiheista.”
Anja Petäistö arvelee, että sukututkimus kiinnostaa ihmisiä entistä enemmän. Häntä kuitenkin harmittaa se, että monet käyttävät netissä olevia sukututkimusohjelmia, jotka sisältävät virheellistä tietoa. Itse hän käyttää apuna ohjelmia, joihin on liitetty linkit lähdetietoihin. Oulaisten sukututkijat tallentavat keräämänsä tiedot omalle tietokoneelle SukuJutut-ohjelmaan.
”Veljeni keräsi yli 80 000 tietoa Oulaisten ja lähipitäjien suvuista, joten siitä joukosta moni meistä on löytänyt sukulaisia ja voinut tulostaa ketjun yhteisistä esivanhemmista nykypäivään. Ohjelmasta voi halutessaan tulostaa myös perhetauluja kirjaa varten”, tietää Anja Petäistö.
