Suomalaiset tarvitsevat työtä ja toivoa 

Suomessa on eletty viime vuosina harvinaisen apaattisissa tunnelmissa. Talous ei kasva, mutta työttömyys ja valtionvelka sitäkin nopeammin. Konkurssien määrässä rikotaan ennätyksiä. 

Työttömyys lähti nousuun kolme vuotta sitten. Ukrainan sota ja USA:n tempoileva tullipolitiikka ovat kiistatta tehneet maailmanmarkkinoista epävakaat. Taloutemme tukipilari on vienti, ja se ei vedä. 

Ulkoisiin tekijöihin emme voi vaikuttaa. Mutta väitän, että hallitus on omilla toimillaan vaikeuttanut Suomen tilannetta. Talous on jumissa, ja työttömyys Euroopan korkeinta. Siinä on hallituksella peiliin katsomisen paikka. 

Ehkä vakavin virhearvio oli, että rakennusalan annettiin romahtaa ja asuntokaupan pysähtyä. Suomessa ei ole sotien jälkeisenä aikana rakennettu omakotitaloja yhtä vähän kuin viime vuosina. 

Täytyy muistaa, että rakennusala ja siihen liittyvät yritykset muodostavat erittäin merkittävän osan kotimaisesta taloudesta. 

Hallituksen olisi kannattanut jättää kotitalousvähennyksen leikkaaminen tekemättä. Lisäksi luisun olisi voinut oikaista käynnistämällä ohjelman, jossa teitä, homekouluja ja muita julkisia rakennuksia olisi laitettu kuntoon.  

Tämä voitaisiin tehdä myös nyt. Se olisi huomattavasti järkevämpää kuin Turun tunnin junan tai Vantaan ratikan kaltaisten hankkeiden rahoittaminen. 

Toinen hallituksen vakava virhe oli erittäin synkkä puhetapa ensimmäisen kahden vuoden aikana. Taloudessa ei ole kyse vain euroista, vaan myös luottamuksesta.  

Juuri nyt monella työssä käyvällä suomalaisella on pankkitilillään enemmän rahaa kuin koskaan, mutta silti luottamus talouteen on alamaissa. Kulutus ei käynnisty, koska pelko tulevasta on niin suuri.  

Toisaalta ennätysmäärä ihmisiä on myös työttömänä. Kaikilla ei siis mene hyvin.  

Mitä sitten pitäisi tehdä? Keskusta on ehdottanut muun muassa rakennusohjelman käynnistämistä, kotitalousvähennyksen parantamista, yritysverotuksen radikaalia uudistamista, yrittäjävähennyksen nostoa sekä palkkaamiskulujen alentamista. 

Tällaisessa tilanteessa valtion kannattaa tehdä kaikkensa suunnan kääntämiseksi. Moni toimi maksaa rahaa, mutta työttömyyden ylläpito on vielä paljon kalliimpaa. Valtion tehtävä on tasoittaa markkinahäiriöitä, eikä aiheuttaa lisää ongelmia laman aikana. 

Erityisen huolestuttavaa on pitkäaikaistyöttömyys, joka lähestyy jo 1990-luvun laman tasoa. Pitkään jatkuva työttömyys lisää paitsi henkilökohtaista ahdistusta ja näköalattomuutta myös lapsiperheköyhyyttä. 

Pääministeri Orpo on viime kesästä lähtien valanut uskoa siihen, että suunta kääntyy. Toistaiseksi näin ei valitettavasti ole käynyt. Suomen kannalta toivon, että pääministerin puheet perustuvat muuhunkin kuin toiveajatteluun.  

Sillä nyt tilanne kärjistyy erityisesti maakunnissa, joissa yrittäjät, työntekijät ja perheet ovat kovilla. Ja maakuntiin ovat osuneet myös monet kovat leikkaukset.  

Suomi nousee vain, jos koko maa pidetään mukana. Muistetaanko tämä hallituksessa? 

Suomi on kokenut pahempiakin aikoja ja noussut vauraaksi maaksi. Tämä on hyvä muistaa myös näinä aikoina.