Suuret tapahtumat, pienet ilot

Kesken pensaanmarjojen poiminnan maailma alkoi jälleen muuttua. Koronan uusin variaatio iski näillekin seuduille. Olkoonkin syy mikä tahansa, pallopelikilpailut, festivaalit tai joku muu, niin tällä kertaa se iskee pahimmin nuorisoon. Edelleenkään korona ei ole mikään nuha-kuume, vaan vakavasti otettava sairaus. Valitettavasti myös aika monen suvusta tai tuttavapiiristä löytyy koronaan menehtyneitä.

Me kaikki seuraamme nyt kärsimysnäytelmää, jota käydään Afganistanissa.
Ääriliike Taliban on vallannut jälleen maan. Miten kaikki kävi niin helposti, pohditaan. Tämänhetkisen tiedon mukaan syynä on takinkääntö.
Suuri osa kansasta teki äkkikäännöksen ja kääntyikin Talibanin puolelle.
Kannettu vesi (tässä tapauksessa länsimainen demokratia) ei kaivossa pysy, on meillä vanha sanonta, jota ilmeisesti voi tässä tapauksessa alkutietojen perusteella käyttää.

Palaan vielä edelliseen pakinaani. En päässyt äitiyslomalle, vaan tyttäreni. Monien odotusten ja valvottujen öiden jälkeen noin kuukauden kuluttua lasketusta ajasta meille syntyi vihdoin orivarsa.
-Se on juoppo, luonnehti kätilönä toiminut tyttäreni. Varsa joi pullokaupalla tyttäreni lypsämää ensimaitoa, eikä noussut jaloilleen.
Insinöörityttö nukkui pottulaatikoiden päällä vanha täkkiresu patjanaan ja lypsi ja juotti varsalle tuttipullosta äidinmaitoa kahden tunnin välein kolme päivää. Sitten se nousi pitkille jaloilleen ja siirtyi tissivauvaksi. Iso ja komea orivarsa on viisas ja rauhallinen. Vajaan viikon kuluttua se meni ensimmäisen kerran äitinsä kanssa laitumelle tyttäreni, Mustasaaren Mirvan ja Tuomaalan Marjan avustuksella. Toisella kerralla se kulki jo laitumelle äitinsä kanssa kuin vanha tekijä. Nyt me seuraamme innostuneen Aarne-varsan kehitystä ja toivomme, ettei se sairastu. Ensimmäinen ostotarjous siitä tehtiin Etelä-Pohjanmaalta, kun varsa oli vielä äitinsä vatsassa!