Taistelu pahaa maailmaa vastaan jatkuu
Jalkapallon MM-kisat päättyivät sunnuntaina Argentiinan voittoon. Paula Vannisenkin perheessä kisoja seurattiin tiiviisti. Mestaruus meni Vannisen mukaan tällä kertaa oikeaan osoitteeseen, vaikka hän itse liputtikin ennen ottelua Ranskan puolesta.
” Mestari oli täysin oikea. Sydämeni oli Argentiinan puolella. Vaikka en ole itse koskaan pelannut jalkapalloa, on sitä tullut nähtyä todella läheltä. Mieheni on pelannut jalkapalloa ja toiminut valmentajana. Myös poikani on harrastanut lajia”, kertoo Paula Vanninen.
Kisat järjestettiin Qatarissa, mikä oli monen mielestä väärä ratkaisu. Kaikki tuntevat kyseisen maan ihmisoikeustilanteen, puhumattakaan kansanvälisen jalkapallojärjestö Fifan harrastamasta kulissien takaisesta ”likaisesta pelistä”.
”Eihän näitä kisoja olisi tietenkään pitänyt Qatarissa järjestää. Kaikki se sotku, millä ihmisiä on kisojen takia lahjottu, on järkyttävää”, Vanninen myöntää.
Paula Vanninen kuitenkin huomauttaa, että maailmasta ei taida löytyä enää kolkkaa, missä isoja urheilukisoja ei olisi vielä järjestetty. Vaihtoehdot alkavat olla vähissä.
”Valitettavasti korruptiota esiintyy myös meillä Suomessa, vaikka yleisesti kuvitellaan, että me olemme tässä asiassa puhtaita pulmusia. Mutta kyllä meilläkin suhmurointi osataan. Toivotaan kuitenkin, että julkisuus tekisi nyt sen tempun, että korruptio saataisiin kitkettyä pois. Se on yksi maailman suurimmista ongelmista”.
Paula Vanninen syntyi Vihannissa vuonna 1958. Hän muistaa lapsuutensa ja nuoruutensa Vihannin hyvin rauhallisena paikkana. Hänen äitinsä ja isänsä olivat töissä paikallisessa osuuskaupassa, jonka ansiosta hänkin oppi tuntemaan suuren osan kylällä asuneista ihmisistä.
”Samalla siinä oppi myös sen, että tässä yhteiskunnassa elää erilaisia ihmisiä. Äiti ja isä totesivatkin aina, että kyllä kaikki mahtuvat tähän maailmaan”.
Vihannista löytyi runsaasti tekemistä 60- ja 70-luvuilla lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneelle Paula Vanniselle. Oli tyttö- ja poikapartiotoimintaa sekä ennen kaikkea kirjasto, jossa hän tykkäsi käydä ahkerasti.
”Luin lapsena todella paljon. Kun lähdin opiskelemaan Ouluun, oli kirjastonhoitaja varannut minulle aina uutuuskirjoja, joita sitten luin, kun kotona vierailin”.
Paula Vanninen muistelee, että hän taitaa olla ainoa vihantilainen, joka on valittu Vihannin aktiivinuoreksi. Eikä mikään ihme, niin monessa hän oli mukana.
”Pidin askartelukerhoa pienille ja taisin toimia myös pyhäkoulussa opena”, Vanninen naureskelee.
Oulun yliopistossa Paula Vanninen opiskeli kemiaa. Tämän alan opiskelusta hän oli haaveillut jo 11-vuotiaasta asti. Kemiassa häntä kiehtoi molekyylien maailma ja se, miten ne reagoivat toisten yhdisteiden kanssa. Oma kiinnostavuutensa liittyy myös kemiassa käytettäviin laitetekniikoihin. Paula Vanninen pääsi opiskelemaan muun muassa massaspektrometriaa, mikä oli vielä 1980-luvulla aika harvinaista naisen kohdalla. Samasta aiheesta hän teki myöhemmin väitöskirjansa ja valmistui filosofian tohtoriksi rakennekemiasta vuonna 1992 Oulun yliopistosta.
Paula Vanninen on työskennellyt vuodesta 2005 lähtien kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutin Verifinin johtajana. Verifin on 24 ihmistä työllistävä laboratorio, joka valvoo kieltosopimusta ja kehittää tutkimusmenetelmiä taisteluaineiden tunnistamiseksi ja käytön todentamiseksi. Moni suomalainen ei varmasti tiedä Verifinistä juuri mitään. Osaltaan tämä johtuu siitä, että Verifin tekee hyvin salaista työtä.
Se on yksi paristakymmenestä kemiallisten aseiden kieltojärjestön eli OPCW:n nimeämästä laboratoriosta, jonne voi milloin tahansa ja mistä tahansa saapua tuntemattomia näytteitä.
”Silloin kun saamme näytteitä, on työ täysin salaista. Muuten kerromme mielellämme koululaisille ja opiskelijoille kieltosopimuksesta. Koulutamme nuoria ympäri maailmaa. Ihan äskettäin meiltä lähti romanialaisia opiskelijoita kotiin ja sitä ennen koulutuksessa oli serbialaisia nuoria. Suomessa meitä ei niin paljon tunneta. En itsekään halua paistatella naistenlehtien sivuilla. Teen mieluummin tätä työtä ja rakennan kansainvälistä brändiä. Kun puhumme opiskelijoille, yritämme saada heitä innostumaan kemiasta ja siitä, mitä kaikkea hyvää tällä alalla voidaan saada aikaan”.
Tällä hetkellä maailman rauhaa vavisuttaa Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Sodan aikana on puhuttu myös kemiallisten aseiden käytön mahdollisuudesta. Paula Vanninen toivoo kaikesta sydämestään, ettei moista ”katastrofia” koskaan tapahdu.
”Se hetki, jolloin kemiallisia aseita käytettäisiin, olisi kammottava. Siinä jysäytettäisiin taas yksi normi maahan. Mutta eihän tämä ole Putinille mikään uusi tilanne. Hän tukee Syyriassakin Assadia ja kieltää, että siellä olisi tehty kemiallisia aseiskuja, vaikka tosiasiassa iskuja on tehty 4000. Kaikki on mahdollista pahassa maailmassa”, varoittelee Paula Vanninen.
Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen ansiosta on maailmalla tuhottu miljoonia tonneja kemiallisia joukkotuhoaseita. Sopimuksen allekirjoittaneet maat ovat sitoutuneet siihen, ettei uusia joukkotuhoaseita enää kehitetä.
Novitšokit ovat erittäin vaarallisia hermomyrkkyjä, jotka Neuvostoliitto kehitti joukkotuhoaseiksi 1970-luvulla. Paula Vannisen mukaan ei voida olla täysin varmoja, etteikö kyseisiä aseita löytyisi vieläkin Venäjän varastoista, vaikka sekin on sitoutunut joukkotuhoaseiden tuhoamiseen.
”Uskon kuitenkin siihen, että tämänkaltaiset sopimukset antavat paremmat mahdollisuudet viedä asioita oikeuteen saakka. Oli se sitten kansainvälinen ihmistuomioistuin tai joku muu instanssi”, toteaa Paula Vanninen.
Paula Vanninen suunnittelee jatkavansa Verifinin johtajana vielä vuoden verran. Tämän jälkeen hän toivoo pääsevänsä ohjaamaan osa-aikaisesti väitöskirjaansa valmistelevia opiskelijoita.
”Minulla on tällä hetkellä neljä väitöskirjaopiskelijaa, jotka opiskelevat tohtoriksi. Takaraivossa on muitakin hankkeita, kuten iso Afrikka-projekti. Se on unelma, että saisin sielläkin kehitettyä asioita eteenpäin”.
Päätyönsä ohella Paula Vanninen toimii muun muassa Ulkopoliittisen instituutin hallituksen jäsenenä. Se on hänen mielestään näköalapaikka siihen, millaisia arvioita Suomen roolista tässä maailmassa tehdään.
”Esimerkiksi tänä aamuna saimme uuden raportin siitä, miten Suomi onnistui Afganistan-operaatiossa. Olen suuresti kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista”.
Tarkoittaako tämä sitä, että Paula Vanninen nähdään työuran jälkeen vielä politiikassakin?
”Politiikkaan en mene mukaan. Onhan se toki hieman koomista, sillä kansainvälisen kieltojärjestön koko toiminta on hyvin poliittista. Mutta minua politiikka ei kiinnosta. Olen tutkija”, hän perustelee.
