Uutta nuorisokuorobuumia odotellessa

Tapani Tirilä selailee vaimonsa Leilan koostamaa leikekirjaa Oulaisten nuorisokuoron 50-vuotiselta taipaleelta.

Pitkän päivätyön kuorojen parissa tehnyt Tapani Tirilä päättää nuorisokuoron johtamisen lokakuun juhlakonserttiin.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä päättyy yksi merkittävä ajanjakso Oulaisten kaupungin kulttuurielämässä, kun 50 vuotta Oulaisten nuorisokuoroa johtanut Tapani Tirilä, 75, päättää työnsä kuoron vetäjänä Merkuriussalissa järjestettävään konserttiin. Samalla päättyy kansainvälisestikin suurta arvostusta nauttivan nuorisokuoron toiminta ainakin nykyisessä muodossaan.
”Päätän työni nuorisokuorossa nyt, koska joskushan sen on päätyttävä. Siitä tulee varmasti kaihoisa päivä, vaikka tavallaan olen jo aika sinut lopettamispäätöksen kanssa”, toteaa musiikkineuvos ja musiikinlehtori Tapani Tirilä.
Tirilän mukaan korona-aika on nopeuttanut päätöksen syntymistä. Hän ei ole pystynyt käymään kouluissa valitsemassa uusia laulajia entiseen malliin. Nykyisen nuorisokuoron kokoonpano onkin pysynyt viime ajat lähes muuttumattomana ja tällä joukolla on nyt harjoiteltu ahkerasti tulevan juhlakonsertin ohjelmistoa.

Suuri osa nykyisen nuorisokuoron jäsenistä kuuluu myös naiskuoro Välkkeeseen, joka on Tapani Tirilän toinen kuoroprojekti tällä hetkellä. Jos on Oulaisten nuorisokuoro ollut Tapani Tirilän mittava elämäntyö, niin naiskuoro Välkkeen perustajina ovat toimineet nuorisokuoron entiset jäsenet. Kuoroon kuuluu lähes 30 laulajaa ympäri Suomen ja heistä kolmea lukuun ottamatta kaikki ovat entisiä nuorisokuorolaisia.
”Monet heistä ovat liittyneet nuorisokuoroon 10 vuoden iässä ja jatkaneet siitä Välkkeeseen, joten he ovat saattaneet laulaa minun johdollani lähes 30 vuotta”.
Tapani Tirilän innostus kuorolaulua kohtaan syttyi 1970-luvulla, kun hän oli ehtinyt opiskella sitä ennen itsensä luokanopettajaksi. Ensimmäinen pesti löytyi Kurikasta, mutta siellä hän ehti olla vain vuoden verran, kun Oulaisten koulusta tuli rehtorilta puhelinsoitto, jossa Tirilää pyydettiin sijaistamaan Helsinkiin opetusharjoittelua tekemään lähtenyttä musiikinopettajaa.
”Sanoin rehtorille, että okei, minä tulen Oulaisiin vuodeksi ja lähden sen jälkeen armeijaan”.
Armeija-aikana suhde musiikkiin syveni entisestään. Yksi sykähdyttävimmistä kokemuksista oli mahdollisuus johtaa Haminassa reserviupseerikoulussa isoa kuoroa kurssijuhlassa.
”Siinä juhlassa oli yksi oopperakuorokohtaus, jonka johtaminen oli erityisesti mieltä kohottava kokemus. Se oli samalla potku minulle eteenpäin, että voisin johtaa kuoroja enemmänkin”.
Armeijan jälkeen Tapani Tirilä sai jälleen puhelinsoiton Oulaisten koulun rehtorilta ja löysi taas itsensä opettamasta musiikkia oulaistelaisille lapsille ja nuorille. Pikkuhiljaa alkoi Tirilälle valjeta, että musiikki voisi olla jatkossakin hänen pääopetettava aineensa.
”Sain rehtorilta lisää kannustusta ja 70-luvun lopussa lähdin opiskelemaan musiikinopettajaksi Sibelius-Akatemiaan. Sain sieltä lukion ja yläkoulun musiikinlehtorin pätevyyden, jonka jälkeen työskentelin lopun työurani Oulaisten lukiossa ja yläkoulussa”.
Tapani Tirilä kertoo viihtyneensä pitkään Oulaisten nuorisokuoron johdossa, koska siinä hän on pystynyt yhdistämään hyvin opettajuuden, muusikkouden ja kasvattajuuden roolit.
”Sitten tietenkin jokaisella musiikinopettajalla, jotka saavat paljon koulutusta, on salaisia haaveita edetä jossakin taiteellisessa asiassa hieman syvemmälle. Minulla se on ollut kuoro”.
Kuorotoiminnan nousua 1970-luvun alussa auttoi Suomen kouluihin perustetut useat musiikkiluokat sekä niiden myötä tavoitteellisten kuorojen syntyminen.
”Niiden ajatus oli se, että lapset ja nuoret pystyvät laulamaan taiteellisesti hyvinkin haastavia lauluja. Meitä ennen syntynyt Tapiolan kuoro Espoossa oli tästä hyvä esimerkki. Ainahan lapset olivat laulaneet koulussa, mutta nyt alettiin työskennellä hieman tavoitteellisemmin”.
Lapsi- ja nuorisokuoron johtaminen poikkeaa Tapani Tirilän mukaan aikuisten kanssa toimimisesta monin tavoin. Kuoron eteen ei vain voi marssia ja alkaa johtaa, vaan samalla kuoronjohtajan täytyy heittäytyä opettajan ja kasvattajan rooliin.
”Eikä kasvattaminen saa olla mitään nuijimista. Nuoria täytyy kehua ja kannustaa valtavasti. Heille pitää myös osoittaa tietyt pelisäännöt”.
Merkittävää Oulaisten nuorisokuorossa on ollut kuoron ikärakenne: Laulajia on saattanut olla alakoulun yläluokilta jopa yliopisto-opiskelijoihin saakka, eli ikähaitari on ollut silloin 10–23 vuotta. Oulaisten nuorisokuoro onkin hyvä esimerkki toimivasta mallioppimisen järjestelmästä.
”Pienimmät laulaja ovat ottaneet vanhemmista mallia. Ei meidän ole tarvinnut matkoillakaan käyttää mitään huoneentaulua, että mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Olen saattanut sanoa matkan alussa, että te tiedätte kyllä, millä säännöillä täällä mennään. Ja kaikki on sujunut aina hyvin. Meille on syntynyt oma käytöskulttuuri”.

Jos Tapani Tirilä on 50 vuoden aikana jotakin nuorisokuorotoiminnasta oppinut, on se, että pienellä paikkakunnalla asuu aivan yhtä lahjakkaita lapsia kuin vaikkapa Espoossa tai Helsingissä.
”Lapset pystyvät parhaimmillaan aivan ihmeellisiin suorituksiin. Heillä ei ole ennakkoluuloja lainkaan. He ryntäävät vaikean kappaleen kimppuun ja alkavat vain tehdä sitä”, Tirilä nauraa.
Oulaisten nuorisokuorossa on laulanut 50 vuoden aikana kaikkiaan 300 laulajaa. Vuosiin on mahtunut lisäksi 39 ulkomaista konsertti-, festivaali- ja kilpailumatkaa. Vaikka Tapani Tirilää pidetään syystäkin Oulaisten nuorisokuoron kasvoina, ymmärsi hän jo toimintaa aloittaessaan 1970-luvun alussa, ettei tätä työtä voi tehdä yksin.
”Yksi ydintekijä tässä kaikessa on ollut se, että minulla on vaimo, joka on arvostanut suuresti tätä työtä. Olemme olleet naimisissa liki 50 vuotta ja vaimoni on tehnyt nuorisokuorosta varmasti toistakymmentä isoa leikekirjaa. Lisäksi hän on hoitanut ulkomaisen kirjeenvaihdon. Tämä on ollut meidän yhteinen harrastuksemme”.

Vaikka olo on nyt hieman haikea, lupaa Tapani Tirilä, että lokakuun ensimmäisenä päivänä pistetään Merkuriussalissa juhlat pystyyn. Paikan päälle on tulossa lähes 100 entistä nuorisokuorolaista. Mukaan lukien eräs australialainen nainen, joka oli mukana nuorisokuorossa vaihto-oppilasvuotenaan vuonna 1983.
Moni on kysynyt Tapani Tirilältä, mitä sitten tapahtuu, kun nuorisokuoro lopettaa toimintansa. Tirilän vastaus on ollut tähän kysymykseen joka kerta hyvin selvä.
”En hairahdu koskaan sanomaan, että onko lasten ja nuorten kuorotoiminta Oulaisissa minun jälkeeni parempaa tai huonompaa. Mutta yhden asian voin luvata. Se on erilaista, koska nuorisokuorotoiminta on henkilöitynyt näin pitkään minuun”.
Tirilä on hyvillään siitä, että Oulaisissa on jo virinnyt kiinnostusta kanttorien ja luokanopettajien toimesta lapsikuorotoimintaa kohtaan.
”Toivon, että tästä alkaa uusi buumi nuorisokuoropuolelle uuden ihmisen vetämänä”, Tapani Tirilä toteaa.