Vuodeosastojen lakkauttaminen kuormittaa Oulaskankaan yhteispäivystystä

Anu Tuomikoski: ”Meidänkään resurssimme ei ole häävi virka-aikana”.

Sote-järjestämissuunnitelman vuodeosastoleikkaukset eivät kosketa ainoastaan Oulaista.
Esimerkiksi Haapajärvellä osasto lakkautetaan kokonaan ja Ylivieskassakin paikkoja vähennetään 24:llä. Oulaskankaan yhteispäivystyksen vastuuyksikköpäällikkö Anu Tuomikoski on seurannut jo vuosia tilannetta huolestunein mielin.
Pula lääkäreistä leimasi työskentelyä jo silloin, kun hän itse oli vielä terveyskeskuslääkäri.
”Vastaanottoaikoja ei ollut tarjolla kysyntää vastaten, ja virka-aikainen tk-päivystys kuormittui kohtuuttomasti. Kun virka-aikainen päivystys tk:ssa ruuhkautuu, aiheuttaa se väistämättä painetta myös yhteispäivystykseen. Tämä on vuosien aikana nähdäkseni vain pahentunut. Etenkin tämä syksy on ollut poikkeuksellisen raskas. Potilaat ovat hyvin sairaita, osa jopa kriittisessä tilassa. Meidänkään resurssimme ei ole häävi virka-aikana”, Tuomikoski toteaa.
Anu Tuomikosken mukaan järjestämissuunnitelman tavoite vähentää vuodeosastopaikkoja Oulun eteläisen alueella on erittäin epärealistinen ajatus, kun jo nyt potilaita joudutaan lähettämään jatkohoitoon alueen ulkopuolelle. Tästä ”maakuntamatkailusta” kärsivät eniten vanhukset ja omaisten kärkäs palaute kohdistuu päivystyksen henkilökuntaan, joka on täysin syytön tilanteeseen.
”On vanhuksia, jotka kiertävät rinkiä koti-päivystys-vuodeosasto, ja osastolta kotiutumisen jälkeen ovat pahimmillaan samana iltana jälleen päivystyksessä, syynä yleensä kotona pärjäämättömyys tai turvattomuus”.

Anu Tuomikosken mukaan tilanteesta kärsivät myös erikoissairaanhoidon osastot, kun yhteispäivystyksestä joudutaan siirtämään paikkapulan vuoksi osa potilaista sairaalan osastoille, vaikka potilailla ei edes ole erikoissairaanhoidon tarvetta.
Virka-aikana yhteispäivystykseen tulee lähetteellä potilaita alueen terveyskeskuksista ja myös yksityiseltä puolelta.
”Osa potilaista on sellaisia, joiden asia olisi hoitunut konsultoimalla, ja osan oikea hoitopaikka olisi lähtökohtaisesti OYS. Yksityispuolen lähetteistä taas osa on niin sanottuja turhia, ja potilas olisi pitänyt ohjata omaan terveyskeskukseen. Näistä tilanteista koituu kuntalaskutusta, joka ensi vuoden alusta alkaen on sitten hyvinvointialueen maksettavana. Olen vuosia yrittänyt viestittää tästä asiasta perusterveydenhuoltoon, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan”.

Kun vuodeosastopaikkoja ei nykyiselläänkään ole tarpeita vastaavasti, joutuvat potilaat makaamaan yhteispäivystyksessä pitempään. Pisimmillään hoito on kestänyt noin kaksi vuorokautta.
Anu Tuomikosken mukaan yhteispäivystyksen tiloja tai henkilökuntaa ei ole mitoitettu pitkäaikaiseen potilaan seurantaan. Viime viikolla oli viimeksi tilanne, että aamuvuoron tullessa töihin oli päivystyksessä edellisenä iltana/yönä tulleita potilaita yhteensä kahdeksan, joista viimeinen sai jatkohoitopaikan kello 14.
”Meillä on 14 vuodepaikkaa, joten riskinä on, ettemme voi ottaa uusia potilaita sisään, jos sängyt ja tilat loppuvat. Tavoitteenamme on myös, että korona tai muut infektiot eivät pääsisi leviämään päivystyksessä, mutta tilojen täyttyessä tämäkin käy haastavaksi tehtäväksi”.

Yhteispäivystyksessä on mietitty viime aikoina sitä, kuka on viime kädessä vastuussa potilaasta, jos vuodeosastopaikkaa tarvitsevalle potilaalle sitä ei löydy ja hänet joudutaan kotiuttamaan.
”Kyllähän me pyrimme kotihoitoon ja kotisairaalaan olemaan näistä potilaista yhteydessä, mutta he eivät voi seurata potilaan vointia niin tiiviisti kuin vuodeosastolla. Lääkärihän määrittelee seurannan tarpeen ja tiheyden”.
Anu Tuomikoski muistuttaa, että he hoitavat perustehtävänsä eli päivystyspotilaiden hoidon jatkossakin niin hyvin kuin se on nykyresursseilla mahdollista.
”Toivon väestön ymmärtävän, että yhteispäivystys ei toimi samoin kuin terveyskeskuspäivystys. Meillä tilanteet elävät ja vaihtelevat suuresti. Vaikka aula olisikin tyhjän näköinen, meillä voi silti olla vuodepaikat täynnä”.