Aamusumu paljastui uniapneaksi

Uniapneaa sairastaa eri arvioiden mukaan 9-24 prosenttia väestöstä. Oulaistelainen Anne Mattila sai diagnoosin puolitoista vuotta sitten kärsittyään sitä ennen vuosia katkonaisista yöunista.

Oulaistelainen Anne Mattila kärsi vuosikausia huonosta nukkumisesta.
”Olin aamulla herätessäni väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessä. Kaikki ei selvästikään ollut kunnossa”, kertoo Anne Mattila.
Lukuisten heräämisten lisäksi Annen oireisiin liittyi yöaikaan wc:ssä ramppaaminen, jota hän ja lääkärikin epäilivät aluksi vaihdevuosioireeksi. Hänen suunsa oli aamulla niin kuiva, että puhuminen oli vaikeaa. Kaiken kukkuraksi jalat olivat levottomat ja kipeät.
”Herätyskello piti laittaa soimaan tuntia aikaisemmin, jotta ehdin selvittää pääni ennen töihin menoa. Olo oli kuin humalassa tai krapulassa”.

Yhtenä aamuna Anne päätti mitata verenpaineensa, koska pää tuntui jälleen kummalliselta. Yläpaine oli yli 140 ja alapaine noin 100. Annen elimistö oli huutavassa tilassa. Hän ajatteli luonnollisesti, että kyse oli verenpainetaudista. Lääkärissä tämä sairaus kuitenkin suljettiin pois. Anne mietti, että jos verenpaine oli noin korkealla aamulla, niin mitä se olisi rankan työpäivän jälkeen.
”Kuinka ollakaan, verenpaine oli normaaleissa lukemissa. Se oli viimeinen pisara, jonka jälkeen asia piti selvittää perusteellisesti”.

Seuraavana päivänä Anne marssi työterveyslääkärin luo. Hän oli itse alkanut pohtia, onko oireiden takana uniapnea, josta hänen lähipiirissään kärsii useampi ihminen. Lääkäri ei tätä ensin uskonut, vaan ensin hän sulki pois diabeteksen ja kilpirauhassairauden mahdollisuuden. Kun näistä tutkimuksista tuli puhtaat paperit, kirjoitti työterveyslääkäri viimein lähetteen Mehiläisen Oulun yksikköön uniapneatutkimuksia varten.
”Ajoin Ouluun ja siellä minulle laitettiin tutkimuslaitteet kroppaan. Tulin yöksi kotiin ja nukuin jälleen huonosti. Samalla viikolla lähdimme työreissulle Espanjaan ja siellä sain viestin puhelimeeni, jossa käskettiin soittaa Mehiläiseen. Puhelun aikana minulle kerrottiin, että sairastan vaikeaa uniapneaa”.
Diagnoosin saatuaan moni asia loksahti Annen päässä paikoilleen. Hänen miehensä Ari oli joutunut nukkumaan jo vuosia korvatulpat korvissa Annen kuorsaamisen takia.
”Mies kertoi, että minun kuorsaukseni oli ollut aina tauotonta siitä lähtien kun olin alkanut nukkua. Tosin nykyään hänkin on alkanut kuorsata ja olen jo komentanut häntä menemään tutkimuksiin”, Anne hymyilee.

Annen uniapnea todettiin syyskuussa 2018, mutta hoitoon pääsyä hän joutui odottamaan seuraavaan tammikuuhun asti.
”Neljä kuukautta siinä meni, ennen kuin sain CPAP-maskin hommattua. Jonot uniapneahoitoon ovat niin pitkät tällä hetkellä”.
Maskin kanssa nukkuminen oli Annelle alusta saakka helppoa. Markkinoilla on olemassa monenlaista hengitysmaskia, mutta Annen kohdalla paras vaihtoehto oli nenämaski. Heti ensimmäisen yönsä hän nukkui erittäin hyvin. Kun vielä ennen sairauden diagnosointia Annen yöllä kokemat hengityskatkosten määrät tunnissa olivat keskimäärin 75, maskin kanssa niitä oli reilut kaksi tunnissa.
”Totesin, että tällaistako se virkkuna herääminen onkin”.
Tämän jälkeen Anne on nukkunut jokaisen yönsä maski päässä. Laite kulkee kätevästi mukana niin loma- kuin työmatkoilla.
Uniapneadiagnoosin jälkeen Anne päätti laittaa samalla koko elämäntapansa remonttiin, koska uniapnea pistää ihmisen elimistön aineenvaihdunnan sekaisin, josta seuraa usein ylipainoa.
”Ei kärsinyt kuin katsoa ruokaan päin ja muutama sata grammaa oli taas hulahtanut lanteille”.
Liikunta on hyvä lääke moneen vaivaan ja niin myös uniapnean hoitoon. Anne alkoi pyöräillä viime kesänä säännöllisesti läheisen Piipsjärven ympäri. Lisäksi hän palautti harrastusvalikoimaansa myös uimisen, josta hän on aina tykännyt kovasti.
”Uin vähintään kaksi kertaa viikossa ja käyn kerran tai pari kertaa lenkillä. Hiihtolomalla olen myös hiihtänyt, kun meillä on suora yhteys Piipsjärven mainiolle aurinkoladulle”.
Ravinnosta Anne kertoo pitäneensä aina hyvää huolta. Perusruokien lisäksi hän on käyttänyt paljon ravintolisiä.
”Sanon suoraan, että en istuisi nyt tässä ilman ravintolisiä. Elimistöni on saanut niistä niin hyvän ravintopohjan kuin mahdollista”.
Anna suhtautuu uniapneaan kuin mihin tahansa muuhun sairauteen. Hulluinta on se, ettei hän koe olevansa lainkaan sairas. Eikö kokenut silloinkaan, kun sairautta ei ollut vielä todettu. Hän kannustaa kaikkien uniapneaa epäilevien menemään rohkeasti tutkimuksiin.
”Uniapnean hoitoon pitäisi saada lisää resursseja. Itsekin odotin hoitoon pääsyä neljä kuukautta. En olisi varmaan päässyt siinäkään ajassa, ellei työterveyslääkäri olisi kiirehtänyt asiaa”.

Kansallista uniapneapäivää vietetään 18.3. Päivän tarkoituksena on muistuttaa kaikkia elämäntapamuutoksen tärkeydestä. Sairastuneella on hyvät mahdollisuudet parantaa omaa hyvinvointiaan. Oulaisissa uniapneailtaa vietetään tiistaina 17.3. kello 18 Penttilän talossa. Uniapneakokemustoimija Anna-Liisa Kemi Hengitysliitosta luennoi ja vastailee kysymyksiin uniapneasta.