Anu ja Nooa nauttivat Suomen talvesta

Lontoossa jo lähes 20 vuotta asunut Anu Lehtikangas on viihtynyt viime kuukaudet Oulaisissa, kun elämä Englannissa kävi koronarajoitusten takia lähes mahdottomaksi.

Kuusivuotias Nooa naputtelee läppärillä keittiönpöydän ääressä. Vieressä äiti Anu Lehtikangas katsoo, että etäkoulutehtävät menevät varmasti oikein. Jos hyvin käy, pääsee Nooa lähiopetukseen vielä tämän kevään aikana. Muun muassa koulujen aukeaminen riippuu paljon koronatilanteen kehittymisestä sekä Iso-Britannian pääministeri Boris Johnsonista, jonka on määrä pitää odotettu tiedonantonsa rajoitusten jatkumisesta myöhemmin maanantaipäivän aikana.
Pääministeri Johnsonista puhuminen saa selvästi tunteet kuohuamaan Englannissa jo 18 vuotta putkeen asuneen Anun Lehtikankaan päässä. Miehen harjoittama politiikka ja etenkin toimet koronan suitsemiseksi eivät häntä tyydytä, eivätkö tyydytä monta muutakaan Englannissa asuvaa.

”Englannissa on menty ääripäästä toiseen. Lockdown olisi pitänyt laittaa päälle jo paljon aikaisemmin. Olemme kypsyneet tähän jatkuvaan pompotteluun. Ensin yhteiskunta suljetaan ja sitten taas aukaistaan. On jo nähty, ettei se tapa toimi. Pääministeri haluaa miellyttää kaikkia, eikä hänellä ole selkärankaa. Jos toimintaa vertaa Suomen hallitukseen, niin täällä asiat on hoidettu esimerkillisesti”, sanoo Anu Lehtikangas.
Anu Lehtikankaan elämä briteissä alkoi opiskelujen aikana, jotka hän suoritti Vaasassa. International business -koulutusohjelmaan kuului vaihtovuosi ulkomailla ja Lehtikankaan osoitteeksi valikoitui lopulta Lontoo.
”Onnistuin sitten saamaan Lontoossa hotellista varauspuolelta työpaikan. Aloin tienata rahaa, enkä enää halunnut palata takaisin Suomeen. Viimeisen vuoden tutkinnosta sahasin Lontoon ja Vaasan väliä. Tulin aina pariksi viikoksi Suomeen ja tein parhaimmillaan kolme tenttiä yhdessä päivässä”.

Tällä hetkellä Anu Lehtikangas vastaa hotellinsa tulosjohtamisesta. Työpaikka sijaitsee noin 30 minuutin päästä Lontoon keskustasta maaseudulla. Oli oikeastaan onni, että Lehtikangas vaihtoi työpaikkaansa ennen korona-aallon tuloa, sillä etenkin Lontoon keskustassa hotellit ammottavat tällä hetkellä tyhjyyttään. Niin myös kaikki kadut. Lontoo onkin nyt oikea aavekaupunki.
”Meidän hotellimme sijainti on taas aivan unelma. Siihen viereen tulevat kaikki rahtialukset. On paljon eri logistiikkafirmoja. Esimerkiksi Amazonin suuri toimipaikka löytyy siitä ihan läheltä. Olemme pystyneet olemaan auki koko ajan minimimiehityksellä. 90 prosenttia henkilöstöstä on lomautettu. Pitää olla tyytyväinen siihen, että itsellä ei eivät ole työt loppuneet. Monelta kaverilta on”.
Anu Lehtikangas ja hänen puolisonsa tekivät viime keväänä kovan ratkaisun, kun eläminen Englannissa tiukkojen sulkutoimenpiteiden takia kävi lähes mahdottomaksi. Anu ja Nooa tulivat Suomeen ja puoliso jäi Englantiin.
”Ulos ei päässyt kuin kerran päivässä. Kauppaan ei voinut mennä lapsen kanssa. Jos ajoit liian kauas autolla, sinua sakotettiin, jos et pystynyt todistamaan, että olit käynyt supermarketissa”.

Nooa ja Anu pääsivät lentämään Helsinkiin, mutta juuri silloin alkoi Uudenmaan sulkuoperaatio, jonka vuoksi lento Ouluun ei onnistunutkaan. Niinpä loppumatka Oulaisiin piti tehdä taksin kyydissä.
”Voin sanoa, etten ole koskaan tullut Helsingistä Oulaisiin niin, että vastaan tulleet autot voi laskea kahden käden sormilla”.
Nooalla alkoi koulu viime vuoden syyskuussa, jolloin he palasivat takaisin Lontooseen. Jouluna he palasivat kuitenkin takaisin Suomeen. Huvittavinta oli se, että kaikista turvamääräyksistä huolimatta lentokoneessa koronapelosta ei ollut tietoakaan.
”Ensin joudut pitämään kahden metrin turvavälin, kun jonotat koneeseen, mutta sitten kun pääset koneen sisään, istutaan siellä kuin sillit purkissa”.

Oulaisissa Anu ja Nooa pääsivät vihdoin elämään normaalia elämää. Tilanne on aivan toinen heidän kodissaan Lontoossa.
”Meidän kotimme on 20-luvulla rakennettu rivitalo, jossa huoneet ovat hirvittävän kapeita. Ei siellä voi lapsen kanssa pitkiä aikoja olla. Kerran päivässä saat mennä ulos puistoon. Mutta siellä onkin sitten niin ahdasta, kun kaikki ovat siellä, ettei ole mitään mahdollisuutta kahden metrin omaan tilaan. Kun tulet Suomeen ja Oulaisiin, voit mennä vaikka keskellä päivää metsään kävelemään. Ihmiset eivät ymmärrä, miten paljon paremmin asiat täällä ovat”.
Suomessa olonsa aikana on Nooa oppinut puhumaan suomea niin hyvin, ettei englanti hänelle enää oikein maistu. Poika on opetellut luistelemaan ja tykkää muutenkin hyvin paljon suomalaisesta talvesta. Anullekin kotimaisemissa oleminen sopii, sillä työt hoituvat kätevästi internetin kautta.
”Etätyö sopii minulle erittäin hyvin. Olen aina halunnut työn, jota voin tehdä missä vaan. Kahden tunnin aikaeron takia kellon ei tarvitse soida kuudelta aamulla. Työpäivä alkaa yhdeltätoista, kun Englannissa kello on silloin yhdeksän”, iloitsee Anu Lehtikangas.