Eläinlääkärin työssä oppii joka päivä

Kello lähestyy maanantaina kello puoli yhtätoista, kun Oulaisten eläinlääkäriaseman pihaan kaartaa Timo Myllylä yhdessä koiransa Alman kanssa. 15-vuotias Lancashire Heelerin ja Länsigötanmaan pystykorvan sekoituksen omaava Alma on tulossa terveystarkastukseen. Koiran ottaa tutkittavakseen kaksi viikkoa Oulaisissa eläinlääkärinä toiminut Paju Tuuri.
Kun tarkastus on tehty, toteaa Paju Tuuri Alman olevan ikäisekseen reipas ja hyväkuntoinen koira, joten se pääsee lähtemään kotiin isäntänsä iloksi ”terveen papereilla”.
Eläinlääkäri Paju Tuuri on tehnyt tavallaan paluun synnyinsijoilleen, sillä pienenä Liminkaan muuttanut nainen on käynyt syntymässä Oulaskankaan sairaalassa. Siinä välissä hän ehti opiskella eläinlääkäriksi Helsingissä.
”Täällä sattui olemaan virka auki ja päätin sitä hakea. Olen tehnyt tätä ennen sijaisuuksia Oulussa ja muualla rannikolla, mutta sitten mieleni teki palata tännepäin. Täällä on samanhenkisiä ihmisiä ja Helsingissä huomasi, kuinka suuria kulttuurierot voivat olla”, Paju Tuuri toteaa.

Oulaisten eläinlääkäriasemalla toimitaan ajanvarauksella. Koska Paju Tuuri toimii Oulaisissa yksin, voi olla, että hän joutuu lähtemään yllättäen jonnekin päin aluetta akuuttitapauksen takia. Näin kävi muun muassa maanantaiaamuna, jolloin Tuuri suuntasi paikalliselle maatilalle sairastunutta lehmää auttamaan.
Oulaisten klinikalta löytyvät ultraäänitutkimuslaitteet, mutta esimerkiksi röntgeniä varten eläin joudutaan siirtämään toiseen paikkaan.
”Täällä voi tehdä ensiaputyyppisiä perusterveydenhuolollisia juttuja, kuten lemmikkien kastraatioita. Lehmät hoidetaan sitten tiloilla. Sitten on myös jonkin verran hevosten hampaiden hoitoja, rokotuskäyntejä sekä ontumistutkimuksia”.

Paju Tuuri tunnustaa, että hän päätyi eläinlääkäriksi, koska mitään muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Hänen lähipiiristään löytyy useita eläinlääkäreitä.
”Meillä on ollut kotona koiria ja kissoja sekä hevosia aina. Lehmät ovat tulleet tutuksi sekä sukulaisen tilalla ollessa että keinosiementäjän töitä tehdessä opiskelujen aikana tälläkin alueella. Aika monet paikat tiedänkin täällä siksi jo entuudestaan”.
Eläinlääkärin työssä Paju Tuuri pitää eniten ammatin monipuolisuudesta. Lisäksi hän saa olla koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Useimmista heistä onkin suuri apu hankalissa hoitotehtävissä.
”Hoito saadaan parhaiten onnistumaan eläimen omistajan kanssa yhteistyössä. Päätähtäin on siinä, että omistajan ja eläimen yhteinen arki sujuisi”.

Tuuri tunnustaa, että tämä työ on jatkuvaa oppimista. Vaikka eteen voi tulla välillä rankkojakin tapauksia, antaa työ hänelle enemmän kuin ottaa.
”Vaikka minulla on jo käytännön kokemusta, oppii sitä joka päivä lisää. Tosi laajalla skaalalla saa tehdä töitä. Varsinkin tiloilla käydessä välineistö on sitä mitä se sattuu kulloinkin olemaan. Pitää vaan osata soveltaa. Silloin eläinten omistajat ovat suureksi avuksi. Yksin kun kohteeseen menee, ei koulutettuja apukäsiä ole tarjolla. Mutta omistajat ovat lyömättömiä käsittelemään eläimiään tiukankin paikan tullen”.

Takaisin Jutut -sivulle