Rakkaus kirjoihin verenperintönä
Merijärven sivistystoimi ja kirjasto jatkoivat tänäkin keväänä perinnettään valita vuoden lainaaja. Tällä kertaa kirjastoon pullakahveille vuoden lainaajana sai kutsun Juhani Alaranta. Kahvipöydässä oli hopean värisiin raameihin laitettuna tästä valinnasta kertova kunniakirja.
Merijärven sivistystoimen johtaja Jari Ylikulju onnitteli Juhania ja luovutti vuoden lainaajakunniakirjan.
”Olet Juhani ollut Merijärven kirjaston ahkera ja monipuolinen käyttäjä jo lapsuudestasi asti ja niinpä huomioiden vuosikymmeniä jatkuneen lukuharrastuksesi, muistamme sinua nyt tällä kunniakirjalla.”
”Kyllä kai se on minulla verenperintönä saatu kiinnostus ja ihan rakkaus kirjoihin, Juhani Alaranta totesi omassa kiitospuheessaan.
”Sitä perintöä oli sekin, että sain isältäni isovaarini eli J.P. Alarannan kirjakokoelman. Isovaari oli ollut aikoinaan täällä kirkkoväärtinä ja hän oli elämänsä aikana kerännyt melkoisen kirjakokoelman, ja se sitten siirtyi minulle”.
”Kirjastoa olen käyttänyt kuusi- tai seitsemänvuotiaasta asti. Mieleeni on jäänyt erityisesti Adele Mattila, joka oli lapsuudessani kirjastonhoitajana. Adele oli tarkka siitä mitä lapset ja nuoret saivat lukea. Kun minäkin pikkupoikana menin siihen tiskille kirjan kanssa, niin hän saattoi selata sitä kirjaa hetken ja sitten sanoi, että ei tämä vielä sinulle kuulu, eikä hän suostunut lainaamaan sitä minulle. Joitakin nuoren kirjoja hän pani tiskin alle, eikä antanut niitä kenellekään luettavaksi”.
Juhani kertoo, että iän myötä kirjaston käyttötarve ja se millaisia kirjoja hän sieltä lainasi, tietysti muuttui.
”Opiskeluaikana oman paikkakunnan kirjasto oli hirveän hyvä apu, kun tätä kautta sai tilattua luettavaksi tenttikirjoja. Sitten kun olin työelämässä, kirjojen tarve taas muuttui, mutta aina on kirjastosta löytynyt se mitä olen tarvinnut”.
Nyt eläkkeellä ollessaan Juhania kiinnostavat erityisesti historia ja politiikkojen muistelmat.
”Usein nuo politiikkojen muistelmat kyllä maistuvat turhan imeliltä, mutta kun itsekin olen politiikassa mukana ollut, niin kyllä ne silti kiinnostavat. Nyt monet ovat kyselleet, että milloin sinä Juhani kirjoitat ne omat muistelmasi?”
”Täytyy nyt tunnustaa, että onhan se työn alla, mutta pääosin sitä kirjoittavat minun kolme lastani. Minä vain tarkistan kirjoitetun tekstin, korjaan, lisään ja poistan sen mukaan kuin koen hyväksi. Lapsillani on lähdemateriaalina siihen poliittiseen osuuteen nippu minun eduskunta-aikanani kirjoittamia päiväkirjoja. Toki kirjaan on tulossa paljon muutakin kuin vain kertomus eduskunta-ajasta. Aika näyttää millainen teos siitä lopulta tulee. Nyt perhepiirissä mietimme, että tuleeko kirjasta ihan vain omalle perhekunnalle tarkoitettu teos vai laajempaankin levitykseen tarkoitettu kirja. Tulossa se kirja siis on, mutta aikataulu on vielä avoin”.
”Kyllä se kirja sitten tänne oman kunnan kirjaston hyllylle täytyy saada kaikkien lainattavaksi”, toteavat kahvittelun päätteeksi niin kunnan kuin kirjastonkin edustajat.
Sitä kirjaa jäämme kaikki odottelemaan.
