”Etätyöarki tylsistyttää terän ja kurittaa niskaa”
Radio- ja musiikkitoimittaja Outi Paananen kaipaa kollegoita ja keskinäistä ajatustenvaihtoa.
Radio- ja musiikkitoimittaja Outi Paanasen kulunut vuosi on ollut monella tapaa hyvin outo. Korona on perunut monet suunnitellut työjutut ja haastattelut. Pitkä etätyöputki on pistänyt mielen välillä matalaksi.
”Omassa mökissä kaipaa kollegoita ja keskinäistä, arkista ajatustenvaihtoa. Vuoden jatkunut etätyöarki tylsistyttää terän ja kurittaa niskaa, mutta pahiten hartioita painaa musiikkialan ahdinko, monien muiden alojen ahdinkoa unohtamatta”.
Outi Paanasen mukaan elävä musiikki on kadonnut vuoden aikana kartalta lähes kokonaan. Hän on toiminut yli 20 vuotta Radion sinfoniaorkesterin toimittajana ja nähnyt läheltä, kuinka esimerkiksi Kansallisoopperan suurtuotanto Wagnerin Nibelungin sormus piti laittaa jäihin. Samalla jäivät hänen omatkin ohjelmansa tekemättä.
”Haastattelujen peruminen on myllännyt ohjelmasisältöjä uuteen kuosiin. Suren peruutuksia etenkin iäkkäiden taiteilijoiden kohdalla, sillä heidän kokemuksensa ja tietonsa täytyisi saada kiireesti talteen”.
Radion sinfoniaorkesterin toimittajana taiteilijakohtaamisia on ollut viikottain: maailmankuuluja nimiä, rautaisia ammattilaisia, nuoria nousevia lahjakkuuksia ja alansa legendoja. Outi Paanasen mukaan monet niin kutsutut isot nimet ovat olleet myös varsin mutkattomia haastateltavia. Yksi hassuista tilanteista sattui Mikkelin musiikkijuhlilla 90-luvun alkupuolella.
”Mariinskin ylikapellimestari Valeri Gergijev oli luvannut haastattelun, mutta se edellytti 30 kilometrin hurjastelua hänen ja Helsingin Sanomien kriitikko Seppo Heikinheimon perässä sysipimeässä, hirviaikana. Sitten syötiin georgialaisten kokkien mahtavat antimet, istuttiin isolla seurueella iltaa venäläiseen tyyliin ja jossain välissä herrat vielä saunoivat. Haastatteluun päästiin kello yksi yöllä. Kun haastattelu alkoi, Seppo Heikinheimo sujahti yhtäkkiä ovesta ja heittäytyi muina miehinä sängylle pitkäkseen. Nuorena toimittajana en rohjennut komentaa häntä pois. Etukäteen oli sovittu 10-15 minuuttista, mutta kapellimestari puhui niin, että lopulta starttasin auton kohti Mikkeliä aamuyön pikkutunteina”.
Pitkän työrupeamansa aikana Outi Paananen on ehtinyt tehdä varmasti kaikkea mitä musiikkitoimittaja voi toivoa: haastatteluja, keskusteluja, taiteilijailtoja, syventäviä sarjoja. väliaikaohjelmia, makasiiniohjelmia, ajankohtaisohjelmia, äänilevyohjelmia ja Sävel on vapaa -lähetyksiä.
”Olen sekä toimittanut että tuottanut konsertteja ja oopperoita. Vaikka olen tehnyt tv-tuotantojakin, olen ennen kaikkea radiotoimittaja. Runsaat 20 vuotta päätyöni olivat Radion sinfoniaorkesterin konsertit niin kotimaassa kuin ulkomaan kiertueillakin. Suoria lähetyksiä on kertynyt satoja”
Tällä hetkellä Paanasen jokaviikkoinen panos Yle Radio 1:n tarjontaan on ohjelma nimeltään Narrin aamulaulu.
”Siinä syvennytään klassisen musiikin kulttuurihistoriaan, kärkenä taiteilijat ja heidän kestävin perintönsä. Lisäksi minua työllistävät oopperalähetykset niin New Yorkista, Euroopasta kuin kotimaisilta näyttämöiltäkin”.
Outi Paanasen ja kotikaupunki Oulaisten tiet erkanivat ylioppilasvuonna 1979. Paananen pyrki Sibelius-Akatemiaan ja pääsi sisään. Siellä tiellä hän on vieläkin.
”Kävin Oulaisissa säännöllisesti aina vuoteen 1984, jolloin isäni jäi eläkkeelle ja vanhempani muuttivat kotinsa Päijät-Hämeeseen”.
Oulaisista Outi Paananen muistaa parhaiten hyvät ystävänsä etenkin Oulaisten nuorisokuorosta ja puhallinorkesterista. Hän lähettää lämpimät terveiset myös neljälle opettajalleen, joista jokainen on omalla osaamisellaan, kannustuksellaan ja innollaan antanut mahtavat eväät luovalle alalle.
”He ovat kansankoulunaikainen opettajani, innovatiivinen ja lapsia kohtaan oikeudenmukainen Väinö Mäkivierikko, Oulaisten kulttuurielämän primus motor, energinen musiikinopettajani Tapani Tirilä sekä soitonopettajani, mestaritrumpetisti Veli Seppälä ja musiikin monet ulottuvuudet avannut multimuusikko Hristo Dantchev”.
Kotioloissa Outi Paananen on satunnainen musiikin kuluttaja. Hän rakastaa radiota ja kuuntelee musiikin vastapainona yhteiskunnallisia ohjelmia sekä Ylen kanavilta että ulkomaisilta laatukanavilta. Kun musiikin kaipaus iskee kovaksi, hän luottaa Yle Radio 1:n lisäksi Yle Teeman ja taivaskanavien antiin: oopperoihin, konsertteihin ja musiikkidokumentteihin.
”Levyhyllystä löytyy niin kutsutun konserttimusiikin lisäksi myös jazzia, bossa novaa, flamencoa ja suurta laulua tyyliin Frank Sinatra, Olavi Virta ja Carlos Gardel”.
Koronasta huolimatta tänä keväänä jännitetään taas Euroviisuja. Suomesta edustajana on oululainen Blind Channel. Outi Paananen kertoo olevansa euroviisukatsojana ”dinosaurus”. Ennen biisit olivat paljon parempia.
”Osaan monet kappaleet edelleen ulkoa, enkä pelkästään voittoviisuja. Into lopahti aikoja sitten, joten olen niin sanotusti ihan ulkona. Toivotan tietysti oululaisille nuorille miehille lykkyä pyttyyn, siitäkin huolimatta, että voiton osuessa kohdalle Ylen talousvastaavat vetäisevät aamukahvit taatusti väärään kurkkuun”.
