Isän Ikävä
Lokakuun loppupuolella heräsin taas siihen, että isän hauta on laittamatta: kesäkukat pitäisi siivota pois ja tilalle laittaa kanervaa ja havuja, jotta hauta näyttäisi hoidetulta ja sinne kehtaisi viedä kynttilöitä marraskuulla. Niinpä ajelin nuorimman tyttäreni kanssa paikallisen rautakaupan kautta (kanervat peräkontissa) Pyhänkosken hautuumalle.
Matkalla tyttäreni kysyi, miksi ”pitää” käydä ihmisen haudalla, jota ei ole koskaan tavannut? Siinäpä sitten pyörittelin ajatusta ja vastasin että kun jo edesmenneitä ihmisiä muistellaan, he ovat edelleen täällä meidän luonamme. Jos kukaan ei muista ja ihminen unohtuu, häntä ei enää ole. Toinen syy on tietenkin perinne; se nyt vaan kuuluu asiaan, että haudoilla käydään.
Oman isäni kuolemasta on kulunut jo yli 20 vuotta. Isän kuolema ei ollut yllätys, sillä hänellä oli vakava päihdeongelma ja ennenaikainen elämän päättyminen kuuluu siihen tautiin. Päihdeongelma varjosti perhettämme jo lapsuudessani, mutta vasta kun isä kuoli, sain kiinni vihasta. Eniten minua suututti se, että isä ei koskaan ollut läsnä meitä lapsia varten vaan aina viina vei voiton.
Sittemmin olen alkanut tuntea myös ikävää. Minulla ei juurikaan ole hyviä muistoja isästä. Näin joulun lähestyessä kuitenkin mieleen tulee hetki, jolloin isä haki kuusen metsästä. Myöhemmin, kun isä muutti muualle, se jäi minun hommakseni, kuten myös auton korjaaminen ja pyörien renkaiden paikkaus.
On myös paljon asioita, joissa olisin isää tarvinnut, silloin lapsena tietenkin, mutta myös aikuisena. Kuuntelen kateellisena, kun isä auttaa muutossa, korjaa autoa tai vaihtaa renkaat talveksi. Isät vievät lapsiaan huvipuistoon, elokuviin, pitsalle tai muuten vaan onkivat ja retkeilevät heidän kanssaan. Isät taluttavat tyttärensä alttarille hääpäivänä, pitävät puheita syntymäpäivillä ja itkevät onnesta lastenlapsiensa syntymää. Sitä kaikkea minä ikävöin.
En varmastikaan ole ainoa, meitä isää ikävöiviä on paljon. Ja useat äidit tai sukulaismiehet yrittävät parhaansa paikatakseen tuota isän menevää koloa. Mutta isä on aina isä, olipa läsnä tai ei. Siksi haluaisinkin pyytää tähän lähestyvää jouluun yhtä asiaa: raitista joulua kaikille lapsiperheille. Isää ja äitiä, jotka voivat olla täysillä läsnä lastensa kanssa ja juhlia Vapahtajan syntymää iloisin mielin.
P.S. Jos joulun pyhien viettäminen ilman viinaa tuntuu hyvin vaikealta ajatukselta, sinulla voi olla päihderiippuvuus. Silloin kannattaa hakea apua mahdollisimman pian vaikkapa paikallisesta AA-ryhmästä. Sen ainoa pääsyvaatimus on halu lopettaa juominen.
