Jääkiekon ja työn yhdistäminen vei burnoutin partaalle

Tappara vai Ilves? Tämä on perinteinen kysymys, joka pitää esittää kaikille Tampereella asuville. Oulaistelaislähtöisen Sari Kärnän ei tarvitse omaa vastaustaan kauan miettiä.
”Olen Ilveksen kannattaja ja heidän kaikki pelinsä tulee seurattua mahdollisuuksien mukaan”, kertoo Sari Kärnä.

Ilveksen värin tunnustaminen ei olekaan mikään ihme Sari Kärnän kohdalla. Hän nimittäin edusti kyseistä seuraa aina vuoteen 2018 saakka. Kausi päättyi komeasti SM-hopeaan. Uransa parhaimmat muistot Kärnä liittääkin juuri Ilvekseen.
”Voitimme Suomen mestaruuden ja seurajoukkueiden Euroopan mestaruuden kahdella ensimmäisellä kaudella”.

Kaudet 2015-2016 Sari Kärnä kiekkoili puolestaan Jyväskylässä paikallisen Jypin paidassa. Sieltäkin reissulta hänelle jäi yksi ikimuistoinen hetki mieleen.
”Pelasin samassa kentässä Riikka Sallisen (os.Nieminen) kanssa. Oli huikeaa päästä pelaamaan naisjääkiekon legendan kanssa. Jääkiekko ei ole tuntunut ikinä niin helpolta kuin mitä se oli Riikan kanssa pelatessa”, kiittelee Sari Kärnä.

Varsinaisen jääkiekkouransa Sari Kärnä aloitti kuitenkin Oulussa, jonne hän muutti Oulaisista yläasteen jälkeen. Ura Kärpissä ei kuitenkaan lähtenyt koskaan kunnolla lentoon.
”Minulla oli Kärpissä vaikeaa, enkä kokenut, että sain siellä itsestäni parasta irti. Seuran vaihto piristi ja tunsin heti oloni hyväksi Ilveksessä”.

Sari Kärnä pääsi pelaamaan kiekkourallaan myös maajoukkueessa kolme MM-kisat.
”Ne olivat maajoukkueurani kohokohtia. Hienoja ja isoja tapahtumia, joista lapsena Riimuntiellä asuessa unelmoin”.

Oulaisista Sari Kärnällä on paljon hyviä muistoja. Parhaimmat niistä liittyvät urheilukentälle ja ulkojäille.
”Potkuttelin iltaisin ulkojäille ja erittäin hyvin on jäänyt mieleeni Kiekko-Ladyjen alkutaival. Pienen lapsen silmin tuli katsottua kuinka ”vanhat” naiset opettelivat luistelemaan kaukalon laidasta kiinni pitäen”.

Lapsena Sari Kärnä harrasti kaikkea urheilua mitä Oulaisissa oli silloin tarjolla. Jääkiekko sopi hänen luonteelleen kuitenkin kaikista parhaiten.
”Impulsiiviselle luonteelle jääkiekon intensiteetti ja tempo ovat sopineet hyvin. Minulle ei ole koskaan riittänyt pelkkä osallistuminen , vaan olen aina halunnut vaikuttaa vahvasti pelin kulkuun. Jääkiekko lajina on antanut siihen hyvän mahdollisuuden. Näin jälkikäteen todettuna niin hyvässä kuin pahassa”.

Kärnä kokee, että Oulaisten Huimalla oli suuri merkitys hänen urakehitykselle, koska Oulaisissa hän pääsi treenaamaan kahdessa eri joukkueessa ja oppi peliä pelaamisen kautta.
”Lapsena ajattelin usein, että ison kaupungin seuran pelaajat ovat etulyöntiasemassa treeniolosuhteiden ja joukkueissa olevan kilpailutilanteen takia. Vanhempana pidän kuitenkin etuna sitä, että sain pelata yläasteikään saakka juuri Huimassa”.

Ilves-vuosiensa aikana Sari Kärnä turvasi tulevaisuutensa opiskelemalla poliisiksi. Jääkiekkoura tuli päätökseen lopulta 30-vuotiaana. Huippu-urheilun ja työn yhdistäminen oli vaatinut oman veronsa.
”Useamman vuoden ajan yhdistin työt ja tavoitteellisen urheilun. Se tarkoitti aamutreenejä, töitä ja iltatreenejä. Käytännössä pelikaudella minulla ei ollut ainuttakaan vapaata viikonloppua. Jos ei ollut maajoukkueleiriä tai seurajoukkueen peliä, olin töissä. Jaksoin tätä neljä vuotta kunnes tuli henkinen- ja fyysinen loppuunpalaminen”.
Sari Kärnä kertoo, että viimeisellä kaudellaan hän oli sairaana elokuusta joulukuuhun, mikä käytännössä ratkaisi sen, ettei hän päässyt mukaan olympialaisiin.
”Lopulta olin niin väsynyt, että laskin päiviä milloin kausi loppuu. Tuossa tilassa on vaikea saada itsestä parasta irti millään elämän osa-alueella”.

Aivan täysin ei ole Sari Kärnä omaa kosketustaan jääkiekkoon kadottanut. Viime keväänä häntä kysyttiin mukaan Ilveksen naisten valmennukseen. Kärnä lupautui mukaan sillä ehdolla, että perhe- ja työelämä kulkevat aina kaiken edellä.
”Käyn kerran viikossa treeneissä ja olen penkin takana kotipeleissä. Minulla ei ole aikomusta tehdä comebackia. Keskityn mieluummin poikani Sisun vesipeto-uintiryhmään ja tulevaan nallepainiin. Toki tulee sitä Sisun kanssa iltaisin myös lätkämailoilla huidottua”.

Tällä hetkellä Sari Kärnä asuu edelleen Tampereella yhdessä puolisonsa ja 1,5-vuotiaan Sisu-pojan kanssa. Hän työskentelee rikostutkinnassa Tampereen pääpoliisiasemalla. Työ on monipuolista, sillä Kärnä tekee töitä välillä toimistossa ja välillä rikospaikoilla.
”Pidän siitä, että minulla on tulevaisuudessa mahdollisuus työskennellä eri toimenkuvissa organisaation sisällä”.