Jalka paketissa eläkkeelle

Seurakunnan lastenohjaajana yli 41 vuoden uran tehneen Päivi Yppärilän eläkkeelle siirtyminen tapahtui hieman etuajassa. Kiitos liukkaan kelin, joka nakkasi hänet nurin sillä seurauksella, että jalkaan piti laittaa kipsi.
Tapaturmasta huolimatta Päivi Yppärilä jaksaa nauraa tapahtuneelle ja muistelee työuraansa Oulaisten seurakunnassa suurella lämmöllä. Vuosi oli tarkalleen ottaen 1982, kun hänet pyydettiin seurakuntaan lastenohjaajaksi.
”Silloin oli kova pula lastenohjaajista. Pidimme päiväkerhoja ja siihen aikaan Oulaisten seurakunnassa oli vielä iltapäiväkerhojakin. Kerhopaikkoja oli paljon ja lapsia noin 300. Nyt lapsia on enää noin 30. Maailma on muuttunut”.

Noin kahden vuoden työskentelyn jälkeen Päivi Yppärilästä tuli Oulaisten seurakunnan vastaava lastenohjaaja. Tehtävä piti sisällään kerhojen pitämisen lisäksi yhteydenpitoa kaupungin, järjestöjen ja muiden seurakuntien kanssa. Parasta lastenohjaajan työssä oli Yppärilän mielestä lasten kanssa oleminen ja ylipäätään ihmisten kohtaaminen.
”Jokainen päivä oli erilainen, kun mukana saattoi olla eri lapsia. Mukavinta oli aina silloin kun huomasi, että lapset sekä vanhemmat viihtyivät”.
Päivi Yppärilän mukaan seurakuntien kerhot ovat tänä päivänä hyvin pedagogisesti ohjattuja, vapaata leikkiä unohtamatta. Kasvatusmetodi on muuttunut lapsilähtöisemmäksi.
”Ryhmät ovat pienentyneet, mutta lapset ovat eläväisempiä ja tietävät asioista paljon. Kyllä siinä saa itsekin skarppina olla. Ennen lapset olivat rauhallisempia, kun digitaalisten laitteiden tuomaa informaatiotulvaa ei ollut saatavilla”.

Hänen mukaansa parasta kasvatusta lapsille olisi palaaminen perusleikkien äärelle.
”Lautapelit, leikit, ulkoilu ja uimassa käyminen. Perusleikki on parasta. Näitä asioita ei saisi unohtaa. Asiantuntijat puhuvat paljon peli- ja videoajoista. Eikä syyttä. Kyllä lasten pitää osata leikkiä ja piirtää, että kädentaidot kehittyvät. Vanhempien läsnäolo on myös tärkeää”.
Päivi Yppärilä haluaa antaa isot kiitokset Oulaisten seurakunnalle, että on saanut tehdä niin pitkään kirkon työtä.
”Se on ollut haaveena lapsesta asti ja kirkon työhön minut on kuljetettu tietämättänikin. Olisihan siinä ollut mahdollisuus kokeilla työuraa jossain muuallakin, mutta seurakunnalle lopulta jäin, enkä sitä kadu. Viimeisinä vuosina ajattelin, että jos terveenä saisi tehdä töitä loppuun asti. No se toive ei ihan toteutunut”, hymyilee Päivi Yppärilä.

Eläkkeelle jääminen ei pelota Päivi Yppärilää tipan vertaa. Hän on kuulemma ruuvannut oman ”päänuppinsa” jo hyvissä ajoin siihen malliin, että eläkkeellä oleminen tulee sujumaan ongelmitta.
”Tekemistä kyllä riittää. Tein liiankin paljon suunnitelmia loppuvuodeksi. En arvannut, että minusta tulee yksijalkainen. Kun on vuosikymmenet töihin lähtenyt, tuntuu hyvältä, että voi vain olla ja keskittyä vaikka lukemiseen, käsitöiden tekemiseen ja ystävien tapaamiseen. Lämmin kiitos kaikille perheille, pienille ja isoille yhteisistä vuosista”.