Juha Laakkonen: Riippumattoman kaupallisen median tulevaisuus turvattava

Viisi vuotta on kulunut siitä, kun oulaistelaislähtöinen Juha Laakkonen siirtyi yritysmaailmasta Pohjois-Suomen suurimman mediatalon, Kaleva Oy:n johtoon.
”Aika on mennyt todella nopeasti. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa oma kädenjälki näkymään, vaikka välillä tuntuu, että vastahan tässä kävelemään opeteltiin”, Laakkonen nauraa.
Media-alalla tapahtuva teknologian kehitys on ollut kuluneiden viiden vuoden aikana todella suurta. Tietotekniikan insinööriksi aikoinaan kouluttautunut Juha Laakkonenkin innostuu kehumaan alan kehitystä, mikä hänen aloittaessaan toimitusjohtajana oli vielä monessa maakuntalehdessä lapsen kengissä. Esimerkiksi ennakoivia algoritmeja tai asiakaskäyttäytymisen seurantaa ei vielä tunnettu.
”Robotiikat, moderoinnit, data-analytiikka ja palvelumuotoilu ovat taas tämän päivän toimintamalleja. Esimerkiksi analytiikka on todella pitkälle vietyä ja se palvelee sekä kuluttaja- että yritysasiakasta. Sen avulla saadaan selville, mitä kuluttaja haluaa, mutta samalla sen avulla voidaan kohdentaa myös mainontaa. Ja olen ihan varma, ettei kehitys vielä tähän lopu”.

Vaikka printtimedia sähköistyy koko ajan, uskoo Juha Laakkonen, että vanhalle kunnon paperilehdelle tulee olemaan jatkossakin tilausta.
”Meillä tulee olemaan 10 vuoden päästä eläkeläisiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Printti on vahvasti 50+ tuote. Toki nuoriakin lukijoita on, koska paperilehti on heille aivan erilainen käyttöliittymä”.
Suuri haaste on nyt siinä, miten lehtiä pystytään painamaan ja jakamaan niin, etteivät niiden hinnat karkaa kuluttaja-asiakkaiden käsistä, kun tiedetään, että paperin hinta nousee samalla koko ajan.

Kun katsoo sanomalehtien omistuspohjaa Pohjois-Suomessa, näyttää se hyvin kaksijakoiselta. Valtaa pitää Kaleva Median lisäksi entisen Keski-Pohjanmaan Kirjapainon ja nykyisen Hilla Groupin omistamat lehdet. Itsenäisiä lehtiä, kuten SeutuMajakan kaltaisia julkaisuja, on enää harvassa tässä maassa. Juha Laakkosen mielestä on tärkeää, että Pohjois-Suomen mediakenttä kehittyy journalismin etu edellä, eikä sitä tapeta tarpeettomalla kilpailemisella.
”Keski-Pohjanmaa ja Kainuun Sanomat ovat hienoja maakuntalehtiä, ja Hilla Group tekee lehtiä omalla toimintamallillaan. Yhteystyön tekeminen on sekä kuluttajien että yrittäjien etu. Pitää myös miettiä, miten SeutuMajakan Pyhäjokiseudun välille voidaan kehittää toimintamalleja, jotta lehtien omat markkinaedut voidaan turvata”.
Journalismilla on Laakkosen mukaan todella suuri merkitys tässä maailmassa, jossa koronauutisointi on kerännyt kaikkien ihmisten huomion. Juha Laakkosen mielestä nyt ehkä jo vähän liikaakin.
”Kyllä nyt alkaa olla pieni koronaähky yhteiskunnassa. Koronasta voisi kirjoittaa hieman eri näkökulmasta. Etenkin iltapäivälehtien otsikot antavat koronasta osittain väärän mielikuvan. Ehkä meidän vain pitäisi jo alkaa oppia elämään koronan kanssa. Ei tätä yhteiskuntaa voi enää hirveästi sulkea”.

Juha Laakkosen mukaan on hieno asia, että Suomessa on vahva valtakunnallinen mediayhtiö Yle, mutta hän pitää toivottavana, että Suomessakin voitaisiin siirtyä Pohjoismaiseen ajattelutapaan, jolla voidaan turvata myös riippumattoman kaupallisen median tulevaisuus.
”Muissa Pohjoismaissa valtion varoista 85 prosenttia menee valtamedialle ja 15 prosenttia kaupalliselle riippumattomalle medialle. Kyllä mediatalot ovat nyt ahtaalla kaupallisen toiminnan osalta, kun kulurakenteet kehittyvät ja toimintaympäristö muuttuu. Olisi hyvä, että meillä säilyisi tasapaino mediamaailmassa”.

Jos tarkkoja ollaan, on Juha Laakkonen syntynyt Oulussa. Puolen vuoden ikäisenä hän kuitenkin muutti Oulaisiin, jossa nuoruusvuodet vierähtivät tiiviisti urheilun parissa. Jääkiekko, jalkapallo ja yleisurheilu. Siinä oli ”pyhä kolminaisuus”, jonka ympärillä aikaa koulun ulkopuolella vietettiin. 12-vuotiaana hän katkaisi jalkapallo-ottelussa molemmat sääriluunsa sillä seurauksella, että urheileminen sai jäädä melkein kahden vuoden ajaksi. Ennen loukkaantumistaan Laakkonen ehti ponkaista pituushypyssä neljän sentin päähän Petri ”Elmo” Keskitalon hallussaan pitämästä 12-vuotiaiden Suomen ennätyksestä. Raahelainen Keskitalo olikin Juha Laaksosen tuttu kilpailu- ja treenikaveri 90-luvulla.
”Elmo oli minua paria vuotta vanhempi. Siihen aikaan valmistui muun muassa Ouluhalli, jossa harjoittelimme paljon yhdessä. Pete oli aina kova vastus. Sillä oli parransänki jo pikkupoikana, kun samalle viivalle astuttiin. Eihän sille mitenkään pärjännyt”, Juha Laakkonen veistelee.

Oulaisista Juha Laakkosen mieleen jäivät erityisesti naapurissa asunut Wuiten pariskunta. Samoin Tirilät asuivat samassa kerrostalossa ja Tapani Tirilä opetti Juha Laakkosellekin pianonsoittoa. Myös Kerttu Niemi ja Eeva Häivä olivat opettajia, joita moni Laakkosen ikätoveri muistelee lämmöllä.
Oulaisten kauppaopistossa Juha Laakkonen suoritti laskentapuolen linjan. Kauppista Laakkonen luonnehtii äärimmäisen hyväksi kouluksi, jonka käymistä hän suosittelee muidenkin alojen ihmisille. Järkevän ajattelun taloudenpitoon hän ammensi myös kotoa.
”Pappa sanoi aina, että rahaa pitää olla enemmän kuin menoja on. Jos perheen sisällä satasta vaihdellaan, ei sillä talous kohene. Rahaa pitää tulla laatikon ulkopuoleltakin”.
Tietotekniikan insinööriksi Juha Laakkonen valmistui 1995. Kun moni luokkatoveri suuntasi urapolkunsa Nokialle, päätti Laakkonen mennä Rovaniemen urheiluopistoon palkanlaskijaksi. Myöhemmin titteli vaihtui talouspäälliköksi ja ehti hän opettaa vuosien varrella siellä myös tietotekniikkaa.
Armeijaan menoa Juha Laakkonen lykkäsi opiskelujen takia sen minkä pystyi, mutta vihdoin 27-vuotiaana kutsu kävi Rovaniemen ilmatorjuntarykmenttiin..
”Kapiaiset olivat paljon nuorempia kuin minä, joten senhän tietää, millaista elämä siellä oli. Pääsin kuitenkin varustoimikunnan puheenjohtajaksi, jolloin olin paljon tekemisissä esikunnan kanssa. Siksi myös ”ryynääminen” jäi vähemmälle”.
Se, että Juha Laakkosesta kasvoi lopulta liike-elämän ammattilainen, on paljolti leikkipaikkavälinevalmistaja Lappset Groupin perustajan, Antero Ikäheimon ansiota. Hän houkutteli Laakkosen aikoinaan urheiluopistolta yrityselämään.
”Olin lopulta 15 vuotta Lappsetilla. Se oli todellinen korkeakoulu liikemaailmaan. Vaikka finanssikriisi iski vuona 2008, saimme siitä huolimatta kasvatettua yrityksen liiketoimintaa”.