Kirjallisuudella pyyhkii nyt hyvin

Oulaistelaislähtöinen runoilija Anna Elina Isoaro tekee unelmatyötään luovien ihmisten parissa.

Anna Elina Isoaro oli kuusivuotias, kun hän kirjoitti ensimmäisen riimirunonsa. Jo silloin oli nähtävissä, että kirjoittaminen on Isoarolle luontainen itseilmaisun tapa. Kunnianhimoisempi suhde runojen kirjoittamiseen syntyi Oriveden opistossa vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun hän tapasi koulussa muita kirjoittamisesta kiinnostuneita opiskelijoita ja sai hyvää opetusta talon opettajilta.
Esikoisrunokokoelmansa Anna Elina Isoaro julkaisi vuonna 2011. Puolen mantereen kerhossa -runoteos voitti arvostetun Runo-Kaarina-palkinnon ja Isoaron nimi nousi kertaheitolla kaikkien runouden ja kirjallisuuden parissa työskentelevien tietoisuuteen. Anna Elina Isoaron mielestä tämänkaltaisia tunnustuksia on hieno saada, mutta palkinnot eivät ole hänelle kaikki kaikessa.
”Onhan se mukavaa, että saa vahvistuksen sille, että on jotenkin tärkeä tällä alalla. Palkinnot tuovat lisää itsevarmuutta. Mutta loppujen lopuksi ne ovat vain ylimääräistä tomusokeria, eikä minun motivaationi niiden varaan rakennu. Kirjoitan, koska se on mielekästä ja saan siitä itseilmaisun iloa”.
Oulaisen vuonna 2000 ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen taakseen jättänyt Anna Elina Isoaro on asunut nykyisessä kotikaupungissaan Tampereella jo 20 vuotta. Vaikka Tampereen murre ei ole juurtunut Isoaron puheeseen, toteaa hän tamperelaistuneensa vuosien mittaan. Isoaro työskentelee läänintaiteilijana Taiteen edistämiskeskuksessa (Taike). Työ pitää sisällään kirjallisuusalan ja kirjallisuuden näkyvyyden edistämistä eri keinoin.
”Olen tykännyt työstä tosi paljon. Siinä saa toteuttaa luovia ideoita ja olla tekemisissä luovien ihmisten kanssa”.
Anna Elina Isoaro onkin siis paras asiantuntija kertomaan, miten suomalainen kirjallisuus voi tänä päivänä. Hänen mukaansa oikein hyvin. Korona-aika on vaikuttanut siihen, että ihmiset kuluttavat kirjallisuutta entistä enemmän. Silmiinpistävää on ollut myös äänikirjojen suosion räjähdysmäinen kasvu. Isoaron mukaan äänikirjat ovat uusi tapa houkutella kirjallisuuden äärelle sellaisia ihmisiä, jotka ovat muuten etääntyneet lukemisesta. Hän pitää kuitenkin harmittavana asiana sitä, etteivät runokirjat ole vielä löytäneet tietään äänikirjojen puolelle. Isoaro itse on valikoiva äänikirjojen kuluttaja.
”Sellaiset romaanit, joissa on paljon vaikeita tapahtumia, eri aikatasoja ja monimutkaista kieltä, haluan lukea itse paperikirjasta. Kun taas sellaiset teokset, jotka perustuvat tarinaan tai ovat esimerkiksi elämänkertoja, voin kuunnella äänikirjana”.

Ennen läänintaiteilijan työtään Anna Elina Isoaro teki töitä lasten ja nuorten parissa sanataideopettajana. Hänen mukaansa sanataideopetukselle olisi nyt enemmänkin tilausta. Isoaron mukaan kiinnostus lukemista ja kirjoja kohtaan voisi lisääntyä, jos opetuksen mukana olisi myös itse kirjoittamista.
”Musiikkia ja kuvataidettakin opetetaan niin, että sitä tehdään myös itse, eikä vain kuunnella musiikkia tai käydä taidenäyttelyissä. Sama pätee mielestäni myös kirjallisuuteen. Siinä on vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia”.
Anna Elina Isoaron uusin aluevaltaus on lastenkirjat. Sinä yönä tuli talvi (WSOY) ilmestyi tänä vuonna, ja kirjan kuvittajana toimii Mira Mallius. Hän arvelee, että koska yhteistyö Malliuksen kanssa sujui ensimmäisen kirjan kohdalla niin hyvin, voidaan seuraaviakin julkaisuja odotella lähivuosina.
Intensiivisen päivätyön takia runojen rustaaminen on jäänyt Isoarolla nyt hieman vähemmälle huomiolle. Hän kuitenkin osallistui ensimmäisenä koronakeväänä Juho Niemisen ideoimaan projektiin, jossa uusia runoja julkaistiin Ylen teksti-tv:n sivuilla. Se oli hauska kokemus kaiken synkkyyden keskellä. Isoaro arveleekin, että korona tulee näkymään monen kirjailijan ja runoilijan teoksissa lähiaikoina.
”Tämä aika on niin poikkeuksellinen, että se väistämättä vaikuttaa ihmisten kokemuksiin. Luulen myös, että korona on tuonut muutenkin jollakin tavalla rauhaa kirjoittamiseen. Monella kirjailijalla on palautunut ajatus takaisin siihen työn ytimeen”.
Anna Elina Isoaroa ovat inspiroineet vuosien varrella monet suomalaiset kirjailijat ja runoilijat. Esimerkkeinä voidaan mainita Eeva Kilpi, Mirkka Rekola, Eeva-Liisa Manner ja Kirsi Kunnas.
”Tykkään kovasti Eeva Kilven konkreettisesta ja maanläheisestä tyylistä. Kirsi Kunnas on taas yksi oman lapsuuteni idoleista. Hänen hienoista lastenrunoista olen saanut ensimmäisenä vaikutteita”.
Tulevaisuudessa Anna Elina Isoaroa kiinnostaa sukeltaa enemmän runon ja proosan välimaastoon. Hän haluaa ottaa selvää, miten runollinen kieli yhdistetään tarinamaiseen kerrontaan.
”Uusi säeromaani on runotyyppistä ja tiivistä metaforista kieltä, jossa on kuitenkin ehyt tarina ja henkilöt. Sitä olen tykännyt nyt lukea. Ylipäätään en halua omassa kirjoittamisessa toistaa samaa vanhaa kaavaa, vaan kokeilla uutta ja kehittyä samalla kirjoittajana”.