Kirkkoherra rakastaa italialaista ruokaa
Uudessa juttusarjassa tunnetut oulaistelaiset jatkavat toimituksen aloittamaa lausetta. Ensimmäisenä vuorossa on Oulaisten kirkkoherra Matti Hirvilammi.
Kun herään… luen aina ensiksi Isä meidän –rukouksen ja sitten rupean miettimään, että missähän sitä ollaan ja mikä päivä tänään onkaan.
Parasta… on kun löytyy aikaa laittaa hyvin äänitetty vinyylilevy soimaan, asettua istumaan mukavaan nojatuoliin niin sanotussa ”sweet spotissa” ja sulkea silmät.
Olen kiitollinen… perheestä, kodista, suvusta, ystävistä ja terveydestä. Ja siitä, että kristityllä ihmisellä on toivo tässä elämässä ja tulevassa.
Eniten minua harmittaa… tällä hetkellä tämä korona. Ja kylläkin myös se, etten aina tahdo jaksaa olla tarpeeksi kärsivällinen.
Lapsena… oli mukavaa, kun isä tuli hakemaan kouluasuntolasta pääkaupungista kotiin lomalle.
Pienellä pojalla riitti ihmettelemistä, kun hyeenoja, pahkasikoja, antilooppeja ja muita villieläimiä näkyi auton valoissa.
Pakko tunnustaa, mutta… rakastan italialaista ruokaa. Vaikka poronkäristystä, porokeittoa, savusiikaa tai lohta ei taidakaan mikään voittaa.
Pelkään… välillä, ettei mitään pahaa tapahtuisi läheisille eikä kenellekään muullekaan. Ja toivon, että taivas olisi määränpäänä yhä useammalla ihmisellä.
Viikonloppuisin… aika kuluu mukavasti työn merkeissä.
Perhe… on minulle rakas.
Joulu… on onnellista ja tunnelmallista aikaa. Tänä vuonna työkaverit järjestivät minulle vapaan joulun. On hienoa, ettei tarvitse kiirehtiä pitämään tilaisuuksia perheen keskeltä ja voi olla enemmän läsnä myös ajatusten puolesta, kun tilaisuudet eivät huoleta eikä tarvitse valmistella niitä sillä aikaa, kun muut nauttivat joulusta ja yhdessäolosta.
