Kolumni: Enpä hoksannut

Toimittaja ja tuottaja Sakari Silvola on kirjoittanut kirjan Nukkumatin kylmä sota. Siis juuri siitä Nukkumatista, jota monet 70-luvun alun jälkeen syntyneet lapset ovat tv kakkoselta katsoneet. Nyt, kun ohjelmaa on tutkittu tarkemmin, on tultu siihen tulokseen, että nukkumattiohjelmaan sisältyi vahva poliittinen panostus. Enpä tätä hoksannut, kun lapsen kanssa aikoinaan pikkukakkosta katselin.

Nukkumatti tuli Suomessa ruutuun 1973. Kerran Nukkumatti ilmaantui ruutuun kuumailmapallolla, mutta ei sen jälkeen. DDR:ssä eli silloisessa Itä-Saksassa tuotetussa ja toteutetussa ohjelmassa havaittiin, että DDR:läisiä olikin paennut kapitalistisen Saksan puolelle juuri kuumailmapallollakin.

Jotenkin näitä kuunnellessa lastenohjelma Nukkumatin muistot vähän kärsivät. Toista oli minulla, kun isä tuuditti minut aikanaan uneen Nukkumatti-laululla ja se ei ollut poliittinen. Ei edes vaadittu kuuliaisuutta, kuten DDR:ssä tehdyssä ohjelmassa edellytettiin lapsilta.
Isän laulama Sinen uni eli ”Joka ilta, kun lamppu sammu ja saapuu oikea yö… ” oli Tapio Rautavaaran ensin tyttärelleen laulama Martti Haavion eli P. Mustapään runo, jonka Rautavaara sittemmin levytti. Rauhoittava ja kaunis laulu.

DDR:n Nukkumatissa heitettiin aina ohjelman lopussa lapsille unihiekkaa.
En tiedä oliko se unihiekkaa, jota viime viikolla satoi Ylivieskaan ja Alavieskaankin. Saharan hiekkaa se kuulemani mukaan oli. Siitä on havaintoja ainakin Ylivieskan Kiviojalla ja Alavieskan keskustasta.
Tyttökaveri raapi Saharan hiekan autonsa tuulilasta kuivamaan ja tallensi. Harvinainen tapaus, vaikka ei ole poliittinen.

Kaisa Hietala