Kolumni: Mäkikotkien mahalasku

Onkohan mikään kadonnut maailmasta yhtä nopeasti, kuin suomalaisten mäkimahti? Vielä kymmenen vuotta sitten kilpailimme tasapäisesti Itävallan, Norjan ja Saksan kanssa maailman parhaan mäkihyppymaan tittelistä. Nuo maat ovat edelleenkin huipulla, mutta Suomi on pudonnut Bulgarian ja Kazakstanin tasolle.
Ruotsalainen Jan Boklöv mullisti mäkihypyn kehittämällä v-tyylin. Aluksi siitä rangaistiin, mutta nyt sitä käyttävät kaikki hyppääjät. Kun sukset ovat levällään, lentää kauemmaksi. Boklövin jälkeen ei ruotsalaisista mäkihyppääjistä ole juuri kuultu.

Ruotsi on suomalaisille yleensä esimerkkimaa. Tässä asiassa ei kannattaisi ottaa oppia länsinaapurista. Sieltähän ei pitkään aikaan ole ollut kilpailuissa mukana varteenotettavia mäkimiehiä. Mistähän johtunee? Nyt on Suomi ajautunut samaan tilaan. Antti Aalto saattaa toisinaan päästä mukaan varsinaiseen kilpailuun karsinnasta, mutta jää yleensä sijoille 20 – 35.
Vaikea on sivullisen sanoa, mistä kiikastaa. Oudolta kuitenkin tällainen romahdus tuntuu. Nuoret urheilijat varmaan enimmäkseen suuntautuvat joukkuelajeihin, joissa Suomelle onkin tullut menestystä viime aikoina. Jääkiekko, ringette ja salibandy ovat tuoneet mestaruuksia maahamme.
Mäkihypyn harrastajamäärät ovat nyt hyvin alhaiset verrattuna menestyksen aikoihin. Monia pienehköjä mäkiä on Suomessa käytön puutteessa ränsistynyt ja ne on vaarallisina ja tarpeettomina purettu pois. Juuri näitä pieniä mäkiä tarvittaisiin eri puolille maata. Niissä oppii oikean hyppytyylin ja voi karsia pois virheitä. Tätä mieltä on myös suurmäessä maailmanmestaruuden vuonna 1978 voittanut Tapio Räisänen.  Kaleva-lehdessä hän kertoo useita esimerkkejä siitä, kuinka tyylinsä kadottaneet huippuhyppääjät ovat löytäneet sen uudelleen harjoittelemalla pienissä mäissä.
Ei sille mitään voi, että kiinnostus mäkikilpailuja kohtaan on romahtanut, kun omat hyppääjät eivät enää menesty. Ennen oli jännittävää asettua seuraamaan isoa mäkikilpailua, kun oman maan huiput kilpailivat voitoista.
Eipä ole tilanne paljon parempi hiihdossakaan. Norjalaiset ja venäläiset hirmuhiihtäjät ovat sellaisessa mahdissa, että eipä muilla ole juuri sanan sijaa. Suomella on muutamia naishiihtäjiä, jotka voivat joskus menestyä kohtalaisesti. Jonkinlainen viestijoukkuekin saadaan kokoon. Voitto suurkilpailuissa olisi silti suuri yllätys.
Miesten hiihdossa tilanne on vielä heikompi. Ei yhdellä Iivolla pitkälle pötkitä!

Tapio Isokivelä