Kolumni: Miina ja Greta

Lokakuun ensimmäisenä päivänä vietetään Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen liputuspäivää.
Miina Sillanpää syntyi vuonna 1866 ja oli kansanedustaja ja ensimmäinen suomalainen naisministeri. Miina pääsi eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 1907. Ei mikään vähäinen saavutus, kun ottaa huomioon, että naiset saivat Suomessa äänioikeuden vasta vuotta aikaisemmin.
Kansalaisvaikuttajana Miina näki yhdistystoiminnan, vuorovaikutuksen ja yhteistyön kanavina tärkeinä pitämiensä asioiden ajamiseen. Miina otti aktiivisesti kantaa ja pyrki vaikuttamaan sosiaalisiin epäkohtiin yli puoluerajojen. Kuulostaa tutulta.

Greta Thunberg on ruotsalainen, 16-vuotias teini ja ilmastoaktivisti.
Hänet tunnetaan koululaisten kansainvälisen ilmastolakkoliikkeen perustajana. Hän nousi julkisuuteen vasta reilu vuosi sitten lakkoilemalla perjantaisin ilmaston puolesta Ruotsin valtiopäivätalon edustalla. Tällä hän halusi huomiota ilmastonmuutokselle – ja onnistui.
Greta on mainio esimerkki kansalaisvaikuttamisesta. Miinaa ja Gretaa yhdistää myös nousu vaikuttajaksi altavastaajan asemasta: torpparitaustainen nainen 1900-luvun alussa ja teinityttö 2000-luvun kaupallisessa somehälyssä.

Greta on parhaillaan matkalla takaisin kotiin YK:n ilmastokokouksesta New Yorkista purjeveneellä, koska kieltäytyy lentämästä sen aiheuttamien päästöjen takia. Kuulostaa tinkimättömältä ja samalla vaivalloiselta.
Ilmastokokouksessa Greta piti puheen, jonka veikkaan nousevan legendaarisuudessaan samalle tasolle Martin Luther Kingin I have a dream -puheen kanssa. Tämä äidinkielen opettaja aikoo todellakin käyttää puhetta oppitunneilla esimerkkinä vaikuttavasta puheesta.
Olisi hienoa kuunnella opiskelijoiden kanssa samaa puhetta kahdenkymmenen vuoden päästä ja sanoa, että tämä puhe sai aikaan muutoksen.
Sillä aikaa, kun tosielämän miinat ja gretat aikaansaavat muutosta, voisin itsekin harkita tästä mukavasta sohvannurkasta nousemista.
Jotain pitäisi tosiaan tehdä.

Essi Rahja