Kolumni: Niin makaa kuin petaa
Viime päivinä ja viikkoina on käyty kiivasta keskustelua metsäteollisuuden ja yritysten yhteiskuntavastuuta. Kiviä on heitelty puolin jos toisin ja sekaantuipa tuohon kivittämiseen yllättävästi myös pääministeri. Politiikan kielenkäytöstä on myös kannettu huolta. Viimeisin huolenaihe kohdistuu koulukiusaamiseen ja muutamiin järkyttäviin kouluväkivaltatapauksiin, johon pitkälle viety kiusaaminen on lopulta johtanut.
Koulujen väkivallantekoja on lukemattomien asiantuntijoiden kanssa ruodittu medioissa. Syitä on haettu kouluympäristöstä, liian vähäisestä opettajien määrästä, perheistä, perheiden tukemisesta ja koulukuraattorien puuttumisesta. Tosiasia taitaa vain olla yksinkertaisempi. Syy löytyy meistä vanhemmista. Lapset ja nuoret ovat nykyisen nopean tiedon aikaan näppäriä etsimään raflaavia uutisia ja videonpätkiä somesta. Omia tavoitteitaan pönkittämällä poliitikot syyllistyvät taas ylilyönteihin, jotta saavat oman sanomansa varmimmin laajaan julkisuuteen. Ylilyöntiin liittyy aina toisten haukkuminen, mustamaalaaminen tai maalittaminen. Näistä kaikista löytyy valtavasti esimerkkejä viime viikoilta.
Jos vanhemmat nimittelevät kanssaihmisiään kilpaa, mistäköhän lapsi oppii saman tavan? Perheväkivalta opitaan myös. Erilaiset videopätkät ja pelit opettavat myös väkivaltaa. Jos missään vaiheessa ei tule opetetuksi, että jokainen lyönti satuttaa, jopa tappaa, miten sen voi väkivallan keskellä kasvava ymmärtää.
Poliittisessa ilmapiirissä on myös peiliin katsomisen paikka. Kansanedustajista monet ovat erikoistuneet kuluvan kauden aikaan kiivaasti toisten haukkumiseen ja nimittelyyn. Se, jos joku, on kiusaamista. Silti siihen ei puututa, vaan vedotaan sananvapauteen. Oikeuksiin kuuluu aina velvollisuudet. Jos saa vapauksia, silloin pitää osata noudattaa velvollisuuksia. Tämä puuttuu tämän päivän poliittisesta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Pääministerin metsäteollisuutta koskevat syytökset yhteiskuntavastuun puuttumisesta eivät osuneet myöskään kohdille. Politiikan tehtävä on luoda hyvät ja tulevaisuudenuskoa vahvistavat puitteet yritysympäristöön eikä neuvoa liiketoiminnan harjoittamisessa. Noiden lausuntojen perusteella myös työmarkkinakentällä on palattu vuosikymmeniä taaksepäin. Nyt on jälleen riistävät patruunat ja itsensä hengiltä raastavat työläiset. Leirit, jotka monet luulivat jääneen 70-luvulle.
Pienen kansakunnan menestys perustuu toisten arvostukseen ja yhteen hiileen puhaltamiseen. Historia on opettanut, että kaikkein hajanaisimmat yhteiskunnat hävitetään maailmasta ensin ja yhtenäisimmät viimeksi. Viennistä elävä pohjoinen kansa on luonut upean historian pyyteettömällä yhteishengellä ja ahkeruudella tosia arvostaen, olipa naapurin poliittinen tai uskonnollinen vakaumus mikä tahansa. Vain sillä asenteella pärjätään myös tulevaisuudessa. Ei riitelemällä, nimittelemällä eikä tappelemalla!
Juha Pylväs