Kolumni: Pitkä peili

Jossain muualla on isoja järviä, joissa riittää laajuutta ja heijastuspintaa joka suuntaan. Täällä meillä päin joet halkovat tasaisia maisemia.
Tuo meidän Pyhäjokemme on 166 kilometrin mittainen. Nyt on talvi ja joki on peittynyt jäähän. Syksyisellä aamulenkillä seisahduin sillalle ja katselin, kuinka vesi valui rauhallisesti kohti merta. Tuli mieleeni, kauankohan kestää veden matka Pyhäjärven luusuasta Pohjanlahden syliin?
Joki heijastaa yläpuolella olevan taivaan värejä ja rantojen töyräitä. Jotkut rantalepät ja koivut suorastaan kumartuvat veden ylle peilailemaan kuvaansa. Kesällä on sievän näköistä, kun keltainen rentukkapehko tai valkohuntuinen mesiangervopensas heijastuu vedestä.

Joki kuuluu näihin maisemiin olennaisena osana. Sen varrelle on asutus aikoinaan syntynyt. Vesi on ollut tärkeä luonnonvara taloudessa, niin karjasuojissa kuin ihmisasunnoissa. Joki on ollut tärkeä myös kulkuväylänä ennen tieverkoston kehittymistä. Kesällä on matkaa taitettu veneellä, talvella suksilla ja hevosella.
Virkistysalueena joki on verraton. Kylläpä vieläkin muistan nuo kaukaiset kesäpäivät, jolloin onkivapa kourassani ja matopurkki taskussani vaeltelin kotijokemme vehreitä rantoja. Silloin rannat olivat siistejä ja kulkukelpoisia. Monin paikoin oli ahteella selvä polku ja parhaissa paikoissa oli aitojen yli laitettu kulkemista helpottavia lautoja. Lehmi- ja lammashaat ulottuivat vesirajaan saakka.
Nyt ei ole näin. Syysmyöhällä kävin kotikyläni entisen sillan paikalla. Näky oli kerrassaan karmea. Korkea kasvusto ulottui vesirajaan asti. Jokiranta oli suorastaan vaarallinen. Ryteikkö oli läpipääsemätön.

Jokivarsimaisemaa on ihminen koettanut muuttaa monin eri tavoin. Pyhäjoessakin on pari pientä voimalaitosta, vaikka joen alajuoksu onkin niiltä rauhoitettu. Siksi esimerkiksi joen suurimmassa koskessa, Pyhänkoskessa ei ole voimalaa. Enemmän ovat vaikuttaneet joen kymmenet sillat. Vuosisadan verran ne olivat puisia renkkusiltoja, jotka piti joka vuosi purkaa ja rakentaa uudelleen. Siltateiden kautta kulki liikenne joen ylitse. Sillat olivat melkoinen rasitus niiden osakkaille.

Joki on vieläkin hyvin keskeinen tekijä. Vaikka liikenne sujuukin nykyään vankkoja betonisiltoja pitkin ja vesi tulee verkostoa pitkin naapurikunnan soraharjuista, joki on silti tämän alueen valtavirta. Maisemana jokivarsi on eloisa ja kaunis sekä vuodenaikojen myötä vaihteleva. Kalastus on monen harrastus, vaikka rapukanta tuhoutuikin 1960-luvun vaihteessa. Ravustuksella moni nuori ansaitsi itselleen omaa rahaa, jolla saattoi ostaa vaikka elämän ensimmäisen takkipuvun tai rannekellon.
Joen varrelle asuinkylämme ovat rakentuneet ja joki kulkee vierellämme aina. Olkaamme iloisia, että olemme syntyneet Pyhäjoen vierelle. Se on hieno joki. Yksi maakuntamme pisimmistä ja voimakkaimmista valtavirroista.

Tapio Isokivelä