Komedia aikuiseen makuun

Petäjäskosken nuorisoseuralla on ollut pisin tauko näytelmän esittämisestä sitten 70-luvun. Edellisen kerran seuralla on näytelty vuonna 2014. Nyt porukka on saatu jälleen kasaan ja mukana on seitsemän näyttelijää eri puolilta Oulaista: Oili Kangasniemi, Ville Perälä, Jonna Alakangas, Venla Vanhakangas, Jouko Törmälä, Marika Unga ja Jonna Partala. Marika on mukana ensimmäistä kertaa, muilla on jo jonkin verran kokemusta näytelmäharrastuksesta, osalla pitkäänkin. Ohjaajana debytoi Veijo Alavaikko.
“Tulin ohjaajaksi, kun Oili pyysi. Tämä on minulle kunnianosoitus ja suostuinkin tehtävään heti, ennen kuin kutsu perutaan”, hän kertoo.
“Seura on minulle toinen koti. Olen Petäjäskoskelta kotoisin ja kulkenut seuralla heti kun opin kävelemään. Koronan takia näytelmän harjoituksiin tuli pitkä tauko, joka aiheutti päänvaivaa ryhmälle ja ohjaajalle. On tämä ollut melkoinen työmaa, mutta nyt ensi-illan ajankohta tuntuu oikealta.”

Jouko Törmälän esittämä hahmo “Pentti” on tarinan musta hevonen.

“Löysimme tuurilla hyvän tekstin. Jo kolmas lukemamme käsikirjoitus tuntui ryhmälle juuri sopivalta”, iloitsee näytelmäporukka.
Hattutemppu on komedia aikuiseen makuun. Perheen pienimmille näytelmää ei suositella. Kielenkäyttö on arkista. Ei alatyylistä, mutta melkein. Tarinan keskiössä on perhe: isä, äiti ja aikuinen tytär sekä samassa taloudessa asuva isoäiti. Tapahtumat sijoittuvat nykypäivään ja arkielämää kuvataan jopa inhorealistisesti.
“Tavoitteena on herättää tunteita. 95 prosenttia naurua ja 5 prosenttia itkua tai muuta hämmennystä”, kuvailee Veijo ohjaamaansa näytelmää.

Jonna Alakangas ja Ville Perälä ovat näytelmässä aviopari, jonka arkielämän yllättäviä käänteitä Hattutempussa seurataan.

Näytelmän ensi-ilta on 24.7. ja aluksi järjestetään kaksi näytöstä. Jos kysyntää on, niin esityksiä voidaan järjestää enemmänkin. Lavasteet ovat kevyet, joten tarvittaessa ne siirtyvät seuralta mukaan kauemmaskin.
Käsikirjoitus ja näyttelijäsuoritukset vakuuttivat katsojan jo harjoitusvaiheessa, ja esiintyjät olivat laittaneet itsensä likoon ihan tosissaan. Kuten ohjaaja Veijo Alavaikko asian ilmaisikin: “Hyvän maun rajoja kolistellaan, mutta niistä ei mennä ryminällä yli.”

Takaisin Jutut -sivulle