Kriiseistä alkaa tulevaisuuden menestys
Keskustan eduskuntaryhmä pitää parhaillaan kesäkokoustaan Porissa.
Yksi kesäkokousten hienous on se, että pääsee tutustumaan eri puolille Suomea ja näkemään, kokemaan ja kuulemaan kokousmaakunnan tunnelmia, toiveita ja tulevaisuuden näkymiä.
Suuri merkitys on myös sillä, miten alueen kunnat, maakunta ja maakuntaliitto toimivat. Kuinka esimerkiksi tuetaan yritysten kasvua ja työvoiman saatavuutta. Tai vaikkapa miten eri tahot luovivat yritysten rinnalla ja apuna joskus melko monimutkaisessa rahoituksen maailmassa. Ammattilaiset ovat valmiita laittamaan itsensä likoon, että yritykset menestyvät ja sitä kautta menestyy myös kunnat ja koko maakunta. Paljon on kiinni siitä, millainen on asenne. Etsitäänkö epäkohtia ja kaivellaan virheitä vai tuetaanko ja haetaan mahdollisuuksia. Molempiin erimerkkeihin olen urani aikana törmännyt.
Vaikka Suomen ja maailmankin tilanne monella tavalla on täynnä epävarmuuksia ja kysymysmerkkejä, on katsottava rohkeasti tulevaisuuteen ja haettava sinnikkäästi väyliä menestyä ja pärjätä. On tärkeää, että synkempänä aikana on rohkeutta luottaa ja uskoa siihen, että valoisampi tulevaisuus tulee. Vaikka tulevaisuus mietityttää, niin se ei saa lamauttaa.
Nostin kokouksessa esille sen, että Suomen ruoka- ja energiaomavaraisuutta tulee vahvistaa. Kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuus pitää turvata kestävästi. Maatalouden tulonjaosta pitää tehdä oikeudenmukaisempi niin, että viljelijät kautta Suomen saavat nykyistä reilumman korvauksen työstään. Kauppa ja teollisuus ovat tässä paljon vartijoina.
Uudistin kokouksessa esitykseni kansallisesta omavaraisuussopimuksesta, jonka tavoite on Suomen ruoka- ja energiaomavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaaminen pitkälle tulevaisuuteen. Suomella pitää kaikissa tilanteissa olla ruokaa ja energiaa omasta takaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että koko maan pitää olla kauttaaltaan elinvoimainen. Leipä ja lämpö tehdään maakunnissa. Siksi kansallinen omavaraisuussopimus olisi myös sopimus vahvasta aluepolitiikasta.
Keskittämispolitiikalla ei omavaraisuutta turvata eikä rakenneta kestävää tulevaisuutta. Suomi selviytyy ja menestyy vain, kun sen kaikki maakunnat pärjäävät. Koko maata pitää rakentaa tasapainoisesti ja saada maakuntien voimavarat täysimääräisesti käyttöön. Keskittäminen on vanhanaikaista ja vahingollista.
Kyllä Suomi näistäkin vaikeuksista selviytyy, kun laitamme asiat tärkeysjärjestykseen ja pidämme yhtä. Silloin jokainen suomalainen pysyy mukana. Silloin koko maa pärjää.
Nyt mitataan, onko tässä maassa päätöksenteko-, yhteistyö- ja sopimisen kykyä. Tärkeintä on, että päätökset ovat vakavien aikojen mukaisia ja lujasti ihmisten arjessa kiinni.