Kyllä ennen oli paremmin

Oulaskankaan sairaalan henkilökunta odottaa joulua jälleen synkissä tunnelmissa.

Haukiputaalainen Taina Mettovaara istuu aamupalalla Oulaskankaan sairaalan päiväkirurgisen osaston aulassa. Hän on juuri läpikäynyt pienimuotoisen leikkauksen, joka sujui kaikin puolin hyvin. Mettovaara kertoo olleensa vuosia sitten vastaavan kokoisessa leikkauksessa Oysissa, mutta Oulaskankaalla toimenpiteen tekeminen tuntui erilaiselta.
”Heti kun astuin tänne ovesta sisälle, oli tunnelma kotoisa, ei yhtään laitosmainen. Haluan antaa suuret kiitokset tälle paikalle, sillä palvelu on ollut koko ajan erinomaista. Minulla on turvallinen olo täällä”, kiitteli Taina Mettovaara.

Päiväkirurgisen osaston käytävällä vastaan astelee kaksi ulkoisesti iloista, mutta sisäisesti hyvin kiukustunutta sairaanhoitajaa, Tiina Röning ja Jarna Vääräkoski. Viimeiset kuukaudet ja viikot ovat olleet Oulaskankaalla hyvin raskaat. Uhka yöpäivystyksen loppumisesta ja koko erikoissairaanhoidon alasajosta ovat vetäneet henkilökunnan mielen matalaksi.
”Surullisella mielellä ollaan. Välillä on annettu toivoa ja sitten taas lyöty maan rakoon”, lausuvat Röning ja Vääräkoski.

Kaksikko ei ymmärrä sitä, että vaikka Oulaskankaalla yritetään kehittää toimintaa ja tehdään uraauurtavia leikkauksia esimerkiksi päiväkirurgian puolella, ei se näytä riittävän, kun Pohteella etsitään keinoja talouden tasapainottamiseen.
”Muutin takaisin Oulaisiin 20 vuotta sitten ja kyllähän kaupunki on sinä aikana mennyt kovasti alaspäin. Tuntuu, että eri toimintoja pistetään vaan koko ajan matalaksi”, sanoo Tiina Röning.
”Mitä täällä kohta on? Hautaustoimistoja vaan, kyselee ylivieskalainen Jarna Vääräkoski.

Sairaalassa tapahtuvien muutosten lisäksi henkilökunta odottelee lähiviikkoina sitä, miten yhteistoimintaneuvotteluissa lopulta päätetään. Tiina Röning sanoo, että henkilökunnan kuulemiset pidetään vasta tammikuussa. Löyhässä hirressä oleminen jatkuu siis joulun ja uuden vuoden yli.
”Synkkä on fiilis. Kukaan ei oikein tiedä, onko töitä vielä tammikuussa”, miettii Tiina Röning.

Röning ja Vääräkoski tietävät, että Oysissa Oulaskankaan sairaanhoitajat otettaisiin riemusylin vastaan. Eri asia on kuitenkin se, kuinka moni hoitaja haluaa pidentää työmatkaansa sataan kilometriin tai sen yli.
”En minä ainakaan lähde Ylivieskasta ajamaan Oysiin. Yhteen suuntaan matkaa tulee 135 kilometriä. Siinä saa lähteä aamulla jo neljän maissa ajelemaan. Eihän sellainen perheelliselle sovi”, toteaa Jarna Vääräkoski.

Oulaskankaan henkilökunta sai esimakua synkästä joulun vietosta jo viime vuonna, kun sairaalaa kohdistuvista muutoksista tiedotettiin ensimmäistä kertaa. Tragikoomisinta kaikessa oli se, että henkilökunta oli viettämässä juuri samaan aikaan omaa virkistäytymispäiväänsä.
”Se tieto tuli aivan puun takaa. Olimme juuri katsomassa elokuvissa synkkämielistä Lapua 1976 -elokuvaa, kun viesti leikkaustoiminnan supistuksista tuli. Tunnelma oli sen mukainen”, Jarna Vääräkoski muistelee.
Yhdestä asiasta Tiina Röning ja Jarna Vääräkoski ovat tässä epävarmassa ajassa sataprosenttisen varmoja: kyllä ennen oli kaikki paremmin.
”Varsinkin silloin, kun me olimme vielä oma yksikkömme”, kaksikko toteaa.