Olisi jo riittänyt

Kun talvi kääntää vähitellen kylkeään ja valo voittaa aamut, olisi ollut oikein ja kohtuullista saada nauttia jokaisesta kevätaamusta. Ikävä kyllä korona kaataa tällä lakeudella ihmisen toisensa jälkeen sängyn pohjalle. Onneksi rokotusten ansiosta useimmat kohtaavat koronansa lievänä. Korona olisi jo riittänyt, mutta tuli toinenkin isku. Sota syttyi Eurooppaan. Syyttömiä ihmisiä kuolee ja joutuu kodittomaksi Ukrainassa. Suomi on toki tarjonnut apua Venäjän hyökkäyksen runtelemalle maalle.

Tietojeni mukaan Alavieskaan oli tulossa mahdollisesti jo tiistaina linja-autolastillinen Ukrainan pakolaisia. Alavieskassa on tyhjiä asuntoja, jopa rakennuksia, joihin majoittaa. Ja alavieskalaiset, SPR ja naapurikuntalaisetkin ovat avanneet auttavat sydämensä ja osallistuneet keräyksiin, joiden turvin voidaan pakolaisille tarjota aluksi oman kodin korviketta.
Olemme viime päivinä myös jokainen itse tykönämme joutuneet miettimään suhdettamme esimerkiksi Natoon. Onko Suomen liityttävä vai ei? Olemme myös joutuneet miettimään energiaomavaraisuuttamme, passien voimassaoloa ja kotivaraa vähintään kolmeksi päiväksi, mieluummin pitemmäksi ajaksi.
En ole aikaisemmin kannattanut tuulivoimaa tänne tasaiselle maaseudulle.

Tuulivoimahäkkyrät pilaavat mielestäni maisemaa, vahingoittavat lintuja ja tornien lähellä asuvien ihmisten nukkumahaitoista puhumattakaan. Nyt tässä muuttuneessa tilanteessa olen valmis allekirjoittamaan oman metsäni osalta tuulivoiman rakentamista koskevan sopimuksen.
Entinen valtiovarainministeri Ahti Pekkala sanoi usein, että kannattaa vaalia hyviä suhteita Venäjään. ”Laihakin sopu on sotaa parempi vaihtoehto”, hän korosti. Uskon, että tässä tilanteessa, jossa meillä ei ole toki ole välitöntä sodan vaaraa, toivomme viisautta ja voimia maamme päättäjille rauhan säilyttämiseksi Suomessa.