Päihdepäivänä ei kierrelty asioita
Keskiviikkona puhuttiin asioista niiden oikeilla nimillä.
Koulutuskeskus Jedun Oulaisten toimipisteessä mielenterveys- ja päihdetyön opiskelijoiden järjestämää teemapäivää.
Teemapäivän aikana kuultiin lukuisia eri tahoja. Kokkolasta paikalle oli saapunut sosiaaliohjaaja Virpi Karhu Avominne klinikalta.
Hän puhui kokemuksellisuuden käytöstä päihdetyössä.
”Hei, olen Virpi, raitis sekakäyttäjä, Avominnen Kokkolan päihdeklinikan vastaava sosiaaliohjaaja. Näin aloitin taannoin vierailuni erään lastensuojeluyksikön vierailulla. Vastaus nuorilta tuli, ettei se voi olla mahdollista. Miten voi yhtä aikaa olla sekakäyttäjä ja raitis. Sekä aloitus, että kysymys osuivat siis napakymppiin.”
Karhu kertoi, että päihderiippuvuus on Suomessa tunnetusti kansansairaus ja siihen kuolee eniten työikäistä väestöä. Ongelmat tulevat esille yhä nuorempina.
Vaikka viina on yhä Suomessa eniten kuolemaa aiheuttava, on nuorempi ikäpolvi siirtynyt käyttämään suoraan sekä reseptilääkityksiä päihteenä, että huumeita.
”Surullista on, että Suomessa hoito keskittyy enimmäkseen ongelmien lievittämiseen, ei itse sairauden hoitoon. Kun päihderiippuvainen itse havaitsee käyttönsä olevan liiallista tai joku läheinen puuttuu käyttöön, alkaa käytön kontrollointi ja salailu.”
Sosiaaliohjaaja korosti, että päihderiippuvainen havaitsee ongelmansa itse yleensä viimeisenä, tai ainakin tunnustaa sairauden.
”Niin kävi itsellenikin aikoinaan. Kulissini olivat kunnossa, teinhän työtä sosiaalialalla. Kuitenkin join ja käytin keskushermostoon vaikuttavia tai kipulääkkeitä ajoittain jopa itseltänikin salaa, hyvin perustellen. Jouduin kontrolloimaan käyttöäni ja se loi kireän ilmapiirin etenkin kotona. Vasta päihteettömän ja toipumiskeskeiseen hoitoon päästyäni ymmärsin olevani riippuvainen.”
Karhu opasti tulevia ammattilaisia päihderiippuvaisten kohtaamiseen.
”Kun te valmistutte ammattiin ja kohtaatte päihderiippuvaisen, on turha kysellä kuinka paljon ja mitä käytät. Kysykää häneltä mieluummin, kuinka paljon päihteet mietityttävät silloin kuin käyttöä ei ole, millaiset fiilikset käytöstä seuraa tai onko käyttö pakonomaista. Päihderiippuvaiselle yksikin alkoholiannos on liikaa ja kaksikymmentä on hänelle puolestaan liian vähän.”
