Pelastetaan talonpoika päivässä

Kuluneet vuodet ovat olleet pahoja suomalaiselle talonpojalle. On varmasti tarvittu perusmyönteistä luonnetta tehdä työtä ilmapiirissä, jossa osa puolueista syyllistää tuottajaa ilman ja vesien pilaamisesta, maataloustuilla elämisestä tai porvarillisesta rehvastelusta, kun investoidaan miljoonia koneisiin ja rakennuksiin.
Liian moni suomalainen ja liian moni poliitikko luulee, että suomalainen maatalous on vakaalla pohjalla. Totuus on karmaiseva. Suomessa lopettaa toimintansa monta tilaa joka päivä liian korkeiden tuotantokustannusten vuoksi, eikä uusia ole tulossa tilalle. Tällä menolla pää tulee vetävän käteen pian ja silloin koko Suomi on hukassa. Kuka tuottaa ruokamme tulevaisuudessa? Miten meidän käy, jos maailmankauppa hyytyy kuten koronakuukausina kävi? Kauppojen hyllyt tyhjenevät hyvin nopeasti, kun ei täydennystä ole tiedossa.
Suomalaisen ruuantuotannon pitäisi olla yhteinen asia eikä yhden puolueen asia, jolla muut hallituspuolueet kiristävät saadakseen omia tavoitteita läpi. Monissa Euroopan maissa ollaan ylpeitä omasta ruokatuotannosta ja omasta ruokakulttuurista. Miksi se on meillä niin vaikeaa? Miksi ruuantuotanto on poliittinen asia, vaikka sen pitäisi olla kansallisessa suojelussa oleva huoltovarmuusasia?


Vaikeaa on ollut hallituksessa puolustaa suomalaista tuottajaa, ja siksi saavutukset täytyy suhteuttaa olosuhteisiin, jossa maatalouspolitiikkaa on tehty. Helmikuussa alkanut sota Ukrainassa paransi hetkeksi sosialistipuolueiden kriisitietoutta, ja se näkyi keväällä myönnetyssä 300 miljoonan hätäapupakettina maataloudelle. Jotta se olisi mennyt läpi, piti siellä kuitenkin olla 30 miljoonaa euroa kosteikkoviljelyyn, josta ei ole hyötyä ruuantuotannolle.
Keskusta on saanut läpi maatilojen kiinteistöveron palautuksen, maatalouden sähköveron alentamisen ja Makeran pääomittamisen. Nämä ovat kaikki tärkeitä tukitoimia tuottajille.
Viimeisimpänä kuultiin ministeri Kurvisen ilouutinen, että pitkään neuvotteluissa olleiden nautapalkkioiden maksuaikataulu on varmistunut: 40 % saadaan maksuun nyt joulukuussa, ja näin vältetään pahimmat uhkakuvat maksujen lykkääntymisestä kokonaan ensi vuodelle.


Maatalouden kriisiä täytyy ratkoa monella osa-alueella, joista yksi on vinoutunut tulonjako ruokamarkkinoilla. Isot kauppajätit ovat julkistaneet kuluneen vuoden aikana hyviä tuloksiaan, mutta vapaaehtoiset korotukset tuottajamaksuihin ovat jääneet vaatimattomiksi niille, jotka tekevät ruokaketjussa eniten.
Tämän oikaisemiseksi Ministeri Kurvinen toi eduskuntaan lakiesityksen elintarvikemarkkinalaista. Sen tavoitteena on, että tuottaja saisi perunapussista, jauhelihapaketista tai maitopurkista reilun korvauksen.
Olemme jo vuosia ostaneet ulkomaisia reilun kaupan ruusuja ja reilun kaupan kahvia. Olisiko nyt aika, että meidän omat tuottajat saisivat osakseen reilua kohtelua.

Takaisin Jutut -sivulle