Puuparantolan salaperäinen asukas

Elokuisena perjantai-iltana Oulaisten puuparantolassa järjestettiin Kummitusten yö.

Puuparantola tunnetaan erityisesti sairaalamuseostaan, mutta harvempi tietää siellä asustavasta haltijasta, johon osallistujat pyrkivät illan päätteeksi saamaan yhteyden Kristiina Jaakolan johdolla.
Hän tutustui taruun ollessaan Oulaskankaalla kätilönä, sillä heidän välineistönsä siirrettiin toiminnan päätyttyä puuparantolan puolelle säilöön. Nauraen hän spekuloi, että on saattanut olla hoitajana 1800-luvulla, jolloin puuparantolassa hoidettiin keuhkotautipotilaita. Jaakola itse ei ole vielä tavannut puuparantolan haltijaa, vaikka monia muita haltijoita hän on ehtinyt jo kohdata. Hän kertoo, ettei haltijoita todellakaan ole vain yhtä sorttia, vaan muun muassa puilla ja metsillä on omansa, eikä tonttujakaan sovi unohtaa yhtälöstä.
“Haltijoita on erilaisia”, Jaakola painottaa.
“Se riippuu vain siitä, missä niitä tahtoo nähdä.”

Näillä välineillä Kristiina Jaakola tavoittelee yhteyttä haltijaan.

Millainen olento puuparantolassa vaeltaa, sitä hän ei tiedä, mutta aikoo tänä iltana ottaa asiasta selvää. Parhaimmassa tapauksessa Kristiina Jaakola näkee haltijasta vilauksen silmäkulmassaan, ja juuri sitä hän toivoo. Näköhavainnot eivät kuitenkaan ole hänen mukaansa ainoa tapa, jolla niin haltijat, kummitukset kuin tontutkin ilmenevät. Tapoja on lukuisia: ne voi kuulla kolinana tai nähdä tuulenvireenä verhoissa. Joskus voi jopa huomata tavaroiden vaihtaneen paikkaa.
Jaakola arvelee, että puuparantolan haltijaa kutsuessa riittää, että siirtää ajatuksensa siihen ja pyytää sitä saapumaan luokseen. Hän myös huomauttaa hyvien aikeiden tärkeydestä haltijan kutsumisessa. Jos kutsuja tahtoo pahaa, ei haltijakaan saavu hyvillä mielin paikalle, jos saapuu ollenkaan. Läheskään aina ei yhteyden luominen onnistu, sillä haltijoiden tekemiset ovat täysin riippumattomia ihmisistä, eikä niillä ole velvollisuutta ilmetä kutsujalle. Vasten tahtoaan ei puuparantolan haltija saavu paikalle, vaikka sitä kuinka kutsuisi. Eihän se välttämättä edes ole paikalla.
“Se voi olla nukkumassa, se voi olla kaupassa tai muiden haltijoiden luona käymässä”, listaa Kristiina Jaakola.
Se jääköön nähtäväksi.

Kristiina Jaakola opettamassa noituutta lapsille.
Takaisin Jutut -sivulle