Raimo Jokelan navetta muuttui paanutehtaaksi

Raimo Jokelan vuosi sitten tyhjilleen jääneeseen navettaan on tullut jälleen eloa. Siitä on syntynyt Oulaisten seurakunnan oma ”paanutehdas”. Kirkon vanha paanukatto on tarkoitus uusia osittain ensi kevään ja kesän aikana ja tällä hetkellä on meneillään paanujen viisteiden sahaaminen sekä esitervaus.

Raimo Jokelan lisäksi paanuja valmistavat Setogbe Togbenou, Sauli Rautionaho sekä Simo Matinlauri. Alun perin ajatuksena oli, että koska paanujen valmistus päätettiin tehdä Oulaisten seurakunnan omana työnä, olisi se toteutettu isommalla joukolla osittain talkoohengessä. Mutta lopulta päädyttiin ratkaisuun, jonka mukaan työturvallisuus huomioiden koko työ kannattaakin tehdä pienen porukan voimin.
”Sahauksen osalta tulivat työturvallisuusasiat vastaan ja kaiken lisäksi Oulaisissa on korona viime aikoina levinnyt. Saimme myös tietää, että tervaaminenkin voi olla terveydelle haitallista, koska tervasta irtoaa ilmaan vaarallisia höyryjä. Tämän vuoksi käytämme tervauksen aikana aktiivihiilisuodatinnaamareita ja muita suojavarusteita. Pitää miettiä, voidaanko jotain vielä tehdä talkoilla projektin loppuvaiheessa”, kertoo Raimo Jokela.

Oulaisten kirkon paanuprojekti sai alkunsa noin kaksi vuotta sitten katon kuntotarkastuksen jälkeen. Katto osoittautui niin huonokuntoiseksi, ettei yksittäisten paanujen vaihtaminen olisi ollut mahdollista ilman suurempien vahinkojen syntymistä. Asiantuntijan mukaan katosta joudutaan uusimaan kolme neljäsosaa.
Paanuprojektia vetämään seurakunta palkkasi restaurointimestari Timo Hammarin Kempeleestä ja seurakunnan edustajana puiden hankinnassa toimi Raimo Jokela yhdessä rakennustoimikunnan puheenjohtaja Eino Nurkkalan kanssa. Ensimmäinen etappi oli löytää sopivat puut paanujen tekemistä varten. Etukäteisarvio oli, että sopivia paanupuita kasvaa lähinnä Lapissa. Mutta koko projektin onneksi puut löytyivätkin omasta takaa Oulaisista.
”Kempeleenkin vasta valmistuneessa kirkkoprojektissa käytiin läpi 20 eri kohdetta ja lopulta sopivat puut löytyivät Piippolasta”, toteaa Raimo Jokela.
Viime kevään aikana paanupuut sahattiin laudoiksi ja kasattiin kuivumaan matkahuollon takana sijaitsevaan katokseen. Koska kirkkovaltuuston virallista päätöstä paanuprojektin aloittamisesta odotettiin aina syyskuulle saakka, jouduttiin paanulaudoille miettimään parempaa työstöpaikkaa. Se löytyi pienen pohdinnan jälkeen Raimo Jokelan tilalta.

Paanuja tarvitaan kattoprojektiin yhteensä noin 27 000 kappaletta. Yhden paanun pituus on 45 senttiä ja leveys 15 senttiä. Tämän lisäksi paanujen asennuksessa käytetään 10 lavallista eli yhteensä 500 arkkia tuohta. Ennen kuin paanut voidaan laittaa kirkon katolle, pitää alle tehdä pärekatto, joka toimii aluskatteena.
”Nykyiset villat eivät ole paloturvallisia. Ne ovat mineraalivilloja, jotka kutistuvat ajan myötä. Niiden tilalle laitetaan paloturvallisemmat villat. Samalla nähdään, onko rakenteisiin syntynyt lahoa. Näiden töiden lisäksi kirkon palosammutuslaitteisto uusitaan”.
Puun työstäminen on Raimo Jokelalle tuttua puuhaa. Keväällä on nautinto pistää oma sirkkeli laulamaan ja haistella siinä samalla raikkaan pihkan tuoksua. Hän kuitenkin tunnustaa, että tämän projektin aikana on ”vanha kettukin” oppinut yhtä sun toista uutta asiaa paanujen valmistamisesta sekä puun ”anatomiasta” yleensä.
”Puussa nestevirtaus menee ylöspäin. Siksi on tärkeää, että paanut asetetaan katolle niin, että nesteet pääsevät valumaan alas. Lisäksi ladonnassa paanut asennetaan ilmavasti, eikä paanun alapuolta tervata lainkaan, vaan siihen jätetään hengittävä pinta”, tietää Raimo Jokela.

Jokela kertoo, että puu alkaa kerätä 20 ensimmäisen elinvuotensa jälkeen sydäntään lähelle hartsihappoja ja stilbeenejä, jotka varmistavat puun kestävyyden. Tätä ominaisuutta haetaan myös paanujen teossa.
”Paras paanupuu on sellainen, jonka luonto on jo ehtynyt kyllästää”.
Mitä sitten tapahtuu Jokelan navetalle, kun seurakunnan paanuprojekti aikanaan päättyy? No miesten kahvipöytäkeskustelussa on jo mietitty tulevaisuuden varalle kaikenlaista.
”Tämä on arvokas rakennus ja mielellään sille keksisi jotakin käyttöä. Yhden vinkin jo sain, että tämän kaltaisia kohteita on tulossa lisää. Poikain kanssa viisastelimme, että pitääköhän meidän alkaa toimia sitten niillä markkinoilla”, nauraa Raimo Jokela.