Sian hännänvejättimellä mestaruuteen

Alavieskalainen Matti Krapu voitti tarinaniskennän Suomen mestaruuden sunnuntaina Kärsämäellä. Kravun tarina sian hännänvejättimestä oli tuomarien ja yleisön mielestä ehdottomasti paras kymmenestä esitetystä.
Päästäkseen Suomen mestariksi Matti Kravun piti ensin voittaa perinteinen Alavieska-päivien karsintakilpailu. Vuosien aikana kilpailuun on osallistunut merijärvisiä ja raahelaisia – ylivieskalaisista puhumattakaan.

Matti Krapu voitti kuin voittikin Alavieskan tarinaniskennän 10-vuotisjuhlassa Linnakalliolla. Suomen mestaruus irtosi puolestaan tarinaniskennän 20. pääkilpailussa Kärsämäellä.
Matti Krapu eli Kellosaaren Matti, saarenperäläisittäin ilmaistuna, on jo aikaisempina vuosinakin osallistunut muutaman kerran tarinaniskentään. Häneltä on löytynyt hauskoja tarinoita. Nyt Matti oli aika varma tarinansa tehosta, sillä hän soitti kilpailua edeltävänä iltana siskolleen Kalajoelle ja arvuutti siskoa, kuka mahtaa Kärsämäen kilpailussa sijoittua toiseksi?
Martti Kravun voitosta seurasi tietenkin paikallisjuhlat. Kunnarintien varressa oleva Saarenkylän kyläpuisto parturoitiin maanantaina heinistä ja kylän väki kokoontui illalla puistoonsa Mattia juhlimaan. Luultavasti Alavieskassa Matin osalta juhlat myös jatkuvat. Näin on antanut ymmärtää vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja Aili Nuorala.

Suomen tarinaniskennän juuret ovat Kärsämäeltä lähtöisin. Keväällä 1999 perustettiin Suomen elämäntarina- ja Kansantaideakatemia Kärsämäelle antamaan opetusta elämäntarinalliseen kirjoittamiseen ja kuvataiteen tekoon. Saman vuoden syksyllä 29.8.1999 sinne perustettiin Suomen elämäntarinayhdistys.
-Sen keskeisimpiä tavoitteita oli edistää henkilökohtaisen historian arvostusta ja kannustaa luovaan elämäkerralliseen ilmaisuun, kertoi Aili Nuorala Alavieska-päivillä alavieskalaisille.
Tarinankerronta on tilanne ja konteksti, jossa henkilö esittää läsnä olevalle yleisölle juonellisen tarinan omasta tai lähipiirinsä elämän tapahtumista. Kertojan tavoitteena on viihdyttää ja valistaa. Tarinassa tulee olla alku, keskikohta, huipentuma ja loppu. Esitykseen sisältyy ainakin hiven spontaanisuutta ja improvisaatiota.

Aili Nuorala muistutti, että tarinankerronta on oivallinen tapa tallentaa omaa ja kotiseudun historiaa. Sitähän se on parhaimmillaan.
Juuri tästä syytä tarinankerrontaa pitäisi ylläpitää. Oulaisissa siihen olisi oiva mahdollisuus yhtenä Weteraanikonepäivien tapahtumista. Olisi myös suotavaa perustaa esimerkiksi kansalaisopistoon piiri, jossa tarinaniskentää harrastettaisiin. Näin tulisi kilpailuihin lisää kilpailijoita ja mahdollisesti lisää puheviestintään kannustavia kuntia.
Esimerkiksi Kärsämäki on julistautunut positiivisten tarinoiden pitäjäksi!