Sirkuksesta tuli toinen perhe
Kukapa ei olisi jossain vaiheessa elämäänsä unelmoinut työstä sirkuksessa. Oulaistelaislähtöisen Kitte Klemettilän ei tarvitse tästä enää unelmoida. Hän työskentelee pukusuunnittelijana tamperelaisessa Sorin sirkuksessa.
”Sirkuksesta on tullut toinen perheeni, joten olen viihtynyt siellä erittäin hyvin ja olisi todella hankala kuvitella elämää ilman sirkusta ja ihmisiä siellä. Olen myös osa Circus Ruskaa, joka tuottaa vuosittain pohjoismaiden vanhinta nykysirkusfestivaalia Tampereella”.
Sirkukseen Kitte Klemettilä päätyi oltuaan ensin töissä Tampereella työpajalla. Paikan työnjohtajalle kävi kuitenkin heti alussa selväksi, että Klemettilän vahvuudet olivat jossain aivan muualla kuin työhaalareiden valmistuksessa.
” Menin pajalta työharjoitteluun Sorin Sirkukselle. Harjoittelun jälkeen tein tirehtööri Taina Kopralle hääpuvun. Yhteistyömme toimi ja aloimme miettimään miten sirkus voisi työllistää minut. Oppisopimuskoulutus oli ratkaisu. Haalin opintoja TTVOlta, TUTVOsta, TaiKista ja kävin harjoittelemassa MTV3:n Artistiasulla”.
Vaikka Klemettilän työt liittyvät puvustukseen, on hän ehtinyt opetella vuosien varrella sirkustempun jos toisenkin.
” Nuorempana temppujen treenaamiseen oli paloa, mutta suutari pysyköön lestissään. Oppisopimuskoulutuksessa Turussa päädyin sirkustaiteen opettajien täydennyskoulutukseen, jossa pääsin testaamaan melkein kaikki lajit mitä sirkuksessa on tarjota. Kiinnostus ei kuitenkaan ollut niin suurta, että olisin jatkanut päämäärätietoista treenaamista”.
Korona-aika on iskenyt kovaa myös sirkukseen. Sorin sirkuksessa lomautuksia on jouduttu tekemään jo kaksi kertaa. Viime syksy saatiin kuitenkin vietyä läpi lähes normaalisti ja vuoden huipensi perinteinen Joulushow.
”Näytöksiä ehdittiin järjestämään vain kymmenen, ennen kuin teatterit pistettiin kiinni. Tällä hetkellä opettajat jännittävät, pystytäänkö taiteen perusopetusta järjestämään livenä vielä tämän kevään aikana”.
Oulaisen Kitte Klemettilä jätti lukion jälkeen vailla mitään käsitystä siitä, mikä hänestä tulee isona. Suurin halu oli vain päästä pois ”suureen maailmaan” ja itsenäistyä. Omalle alalleen Klemettilä päätyi sattumien kautta. Hänellä oli toki pohjana käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa suoritettu koulutus. Puvustajan työ vaatii kuitenkin teknisen osaamisen lisäksi maalaisjärkeä, joustavuutta, näppäryyttä, paineensietokykyä, järjestelmällisyyttä ja kekseliäisyyttä.
Yksi Kitte Klemettilän tulevaisuuden haaveista on päästä tekemään pukusuunnittelua johonkin satuelokuvaan. Tässä genressä hän tuntisi olevansa vahvoilla taiteellisesti.
”Fantasiamaailma on se, joka ruokkii mielikuvitustani. Tänä vuonna loppukevään ja kesän tulen viettämään tv-sarjan kuvauksissa puvustajana, mutta siinä en ole taiteellisessa vastuussa, joka on piristävää vaihtelua välillä. Menen tekemään niin sanottuja perushommia. Olen tehnyt töitä kuvauspuvustajana 20 vuotta sirkustöiden ohella”.
Kitte Klemettilä on käynyt koulunsa Oulaisissa, joten hänellä riittää paikkakunnalta paljon muistoja. Opettajista positiivisella tavalla muistoihin on jäänyt ala-asteelta Anneli Huotarila, joka asui Klemettilän naapurissa. Hänen luonaan tuli vietettyä paljon vapaa-aikaa pikkuopettajaa leikkien.
”Yläasteen angstisina vuosina tuntui, että ainoa opettaja, jonka oppia halusin päähäni ottaa, oli Ilse Mäenpää. Kiitos hänelle sujuvasta englannin kielitaidostani”.
Mieleen jääneistä paikoista Kitte Klemettilä mainitsee ainakin Rockhousen, jossa hän vietti paljon aikaa täysi-ikäistymisen korvalla. Myös Barbaarin laaja keikkatarjonta jäi mieleen, koska musiikki on aina ollut Klemettilän sydäntä lähellä. Ystävistä, joihin Kitte Klemettilä pitää edelleen yhteyttä, ovat Sonja Kukkola ja Tuuli Mohell.
”Sonja tuli elämääni heti ensimmäisellä luokalla koulussa ja Tuulin kanssa löysimme välittömästi yhteisen sävelen parin ensimmäisen päivän aikana, kun olimme siirtyneet samalle ylä-asteelle”.
