Toivelista Säätytalolle

Pääsin piipahtamaan viime perjantaina eduskunnassa. Tunnelmasta saattoi aistia, että nyt on meneillään jotakin erityisen tärkeää. Käytävät ammottivat tyhjyyttään ja tuntui, kuin seinätkin pidättelisivät henkeään. Veikkaan, että samaan aikaan Säätytalolla tunnelma oli toinen. Olihan hallitusneuvotteluja käyty jo pian kuukauden:

Oulaisista katsottuna Helsingissä käytävät väännöt tulevasta hallitusohjelmasta voivat tuntua kaukaisilta. Kuitenkin asiat, joita neuvottelijat käsittelevät, ovat isoja, tärkeitä ja ne koskettavat meitä kaikkia. Suomen tilanne on monella tapaa uusi ja historiallinen ja tämä tekee hallitusohjelman laatimisesta erityisen vaikean. Epävarmuus talouskasvusta, nopea inflaatio ja jyrkästi nousevat korot yhdessä julkisen talouden kestävyysvajeen kanssa tekevät tulevaisuuden näkymästä sumuisen. Samanaikaisesti Suomen pitäisi löytää ratkaisuja työvoimapulan vähentämiseen, ikääntymisen tuomiin eläkemenojen kasvuun, hyvinvointialueiden tulevaisuuteen, sosiaaliturvan uudistamiseen, koulutuksen rahoitukseen. Lista on miltei loputon. Jokainen asia on äärettömän tärkeä.

On toivottava, että maan hallitus löytää yhteisen tien. Suomi tarvitsee nyt maata eheyttäviä toimia ja kansalaisia yhdistäviä voimia. Meidän oulaistelaisten ja pohjoissuomalaisten on toivottava, että Suomi nähdään Säätytalolta kokonaisuutena. Haluaisin kirjoittaa oman toivelistani maamme tulevalle hallitukselle. Listalla toivoisin, että hallitus tukisi pohjoisen elinvoimaisuutta, antaisi niin pienille kuin suuremmille kunnille mahdollisuuden selviytyä tehtävistään, edistäisi pohjoisen liikenneyhteyksiä, edistäisi yrittäjyyttä, auttaisi hyvinvointialueita selviytymään sote-palvelujen järjestäjänä. Tätäkin listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi.