Ulosottovelka ei saa estää työntekoa

Ulosottovelka, josta ei pääse työnteolla irti, on kestämätön tilanne yksilölle, yhteiskunnalle ja yrityksille. On kaikille menetys, jos velkataakka heikentää ihmisten elintasoa eikä kannusta työntekoon. Tilannetta ei suotta kuvata sanalla velkahelvetti.
Ulosotto tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että henkilöltä peritään maksamattomien velkojen vuoksi varallisuutta pois, usein siivuna kuukausittaisista tuloista. Tilanteeseen päädytään useiden maksumuistutusten jälkeen. Lisäksi ulosotossa olevilla on heidän tuloihinsa suhteutettu suojaosuus, jolla taataan elämiseen riittävä tulotaso.
Vuonna 2022 ulosotossa oli noin 291 000 suomalaista, ja heidän määränsä jatkaa hiljaista kasvua. Tulotasojen perusteella ulosotto koskettaa kaikkia suomalaisen yhteiskunnan jäseniä. Kiperimmät ongelmat kuitenkin kohdistuvat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin pienituloisiin.

Vakavissa velkaongelmissa olevien tilanne vaatii nykyisen ulosottolainsäädännön uudistamista. Hallitus on lokakuun alussa jättänyt esityksen ulosoton suojaosuuksien määräaikaisen noston jatkamisesta. Esitys jatkaa edellisen hallituksen toimia, joilla pyrittiin varmistamaan ulosotossa oleville riittävä elintaso taloustilanteen heikentyessä. Nykyinen esitys on väliaikainen ratkaisu, kunnes tasapainoinen malli yksilöiden, yhteiskunnan ja yritysten välillä löydetään.
Keskeisin ongelma on se, ettei ulosottojärjestelmä kannusta ulosotossa olevaa ottamaan työtä vastaan. Palkkaeurosta lähtee jo vaatimattomillakin tuloilla lähes puolet velkojen maksuun. Samalla osa tuista on rajattu perinnän ulkopuolelle.

Työllistymisen kynnykseen vaikuttaa myös maantiede. Esimerkiksi täällä Pohjoisessa työmatkoihin kuluu tavanomaista enemmän rahaa, olipa kulkupeli oma tai julkinen. Tällöin ulosotossa olevien käteen jäävän rahan määrä hupenee entisestään työmatkakustannusten takia.
Samalla lainamarkkinoiden pitäisi myös toimia. Jos velkoja ei saada perittyä, siirtyvät perimättömien velkojen kustannukset sekä tulevien velkojen riskit lainojen hintoihin. Nykyaikainen talous nojaa siihen, että maksukykyiset ihmiset saavat tarpeen vaatiessa pankista lainaa. Tilanne osuu jälleen myös pienituloisiin, joilta saattaa jäädä tarvittavat lainat saamatta.
Tilanne on huono kaikille asianosaisille. Ulosotossa olevalle yksilölle tilanne on inhimillinen katastrofi. Suomalainen yhteiskunta puolestaan tarvitsee kaikkia jäseniään yhteiskunnan rakentamiseen. Yritykset taas menettävät kaivattuja työntekijöitä.
Nähdäkseni onnistunut ulosottojärjestelmä on sellainen, jossa ihmisellä on kannustin maksaa velkansa pois töitä tekemällä. Jokainen tietää, että velaksi otettu raha on lopulta maksettava takaisin. Tuskin kenenkään järkeen käy se, että itse velan maksaminen ei kannusta ottamaan työtä vastaan.