Uusia alkuja
Uusi vuosi ja uusi elämä. Moni meistä aloittaa uuden vuoden lupaamalla elää terveellisemmin, liikkumalla enemmän, syömällä paremmin, lopettamalla tupakanpolton tai yrittämällä enemmän. Uimahalli, kuntosalit ja lenkkipolut täyttyvät uuden elämän aloittaneista ihmisistä. Suklaat piilotetaan ja vietetään tipaton/ herkuton tammikuu. Osalla nuo uudet alut kantavat pitkään, osalla unohtuvat jo kevään korvalla.
Vuoden vaihde on kuitenkin hyvä kohta aloittaa uusia asioita; jotenkin tuntuu siltä, kuin olisi saanut uuden mahdollisuuden kaikkeen. Saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Toisinaan uudet alut ovat helppoja; uimahalli lähellä, kuntosalikortti jo taskussa tai kaveri pyytämässä mukaan uuteen harrastukseen. Joskus taas uusia alkuja täytyy harkita pitkään ja hartaasti; työpaikan vaihto ei ole helppo, ei myöskään parisuhteen aloittaminen tai päättäminen. Uuden opiskelun aloittaminen vaatii hiukan järjestelyjä, ainakin näin aikuisiällä, kun täytyy miettiä lainojen lyhennykset ja perheen menot.
Uuden asian aloittaminen ja muutos vaatii halua, täytyy olla tunne siitä, että haluaa jotain muuta kuin sitä, mitä sillä hetkellä on. Halun voi synnyttää vanhan asian loppuun kuluminen tai vaikkapa pitkään uinunut unelma. Vastavoimana tälle saattaa toimia pelko; muutoksen pelko, selviytymisen pelko, hyväksynnän puutteen pelko, epäonnistumisen pelko tai muu sellainen. On vaikeaa ajatella muutoksen tuomia uusia alkuja, jos takaraivossa jäyhää tunne, ettei selviä taloudellisesti tai epäonnistuu kuitenkin (taas?).
Unelmat ovat tärkeitä, veivätpä ne sitten lopulta uuteen alkuun tai eivät. Unelmat antavat meille suuntaa ja kantavat meitä eteenpäin, silloinkin kun elämä näyttää harmaan puolensa. Unelmia saa ja pitääkin tavoitella, vaikka välillä ne antavat odottaa sopivaa toteutumisen hetkeä vuosia. Pelon kanssa voi keskustella ja tutustua siihen; miksi se niin sinnikkäästi estää olemasta täydesti sitä, mitä voisimme olla? Tai sen kanssa voi kulkea yhdessä kohti unelmaa ja neuvotella matkalla, josko se kuitenkin hellittäisi otettaan?
Allekirjoittaneella on uusi alku myös edessä; irtisanouduin vakituisesta virasta ja aloitan lyhyen sijaisuuden uudessa työpaikassa. Kesän työt tehdään omalla luomumansikkamaalla, mutta syksyllä on taas vastassa epävarmuus, selviytymisen pelko. Josko kukaan haluaa enää ottaa viisikymppistä töihin? Onneksi elämää ei tarvitse elää etukäteen, riittää, kun suostuu ottamaan vastaan sen, mitä nyt annetaan. Iän myötä on tullut myös varmuutta siihen, että minustakin huolehditaan, niin kuin sinusta ja kaikista meistä. Unelmarikasta ja luottavaista Uutta Vuotta meille kaikille!