Valtuuston kuulumiset: Johtamisen peruskivi

Niin kulkee aika ja muuttuu maailma. Reilun puolen vuoden kuluttua tulee kuluneeksi neljä vuotta edellisistä kuntavaaleista 2017. Silloin valtuustotyöskentelyn käynnistyessä uusille ja tietenkin kokeneemmillekin valtuutetuille järjestettiin kaupungin toimesta erilaisia luottamushenkilökoulutuksia.

Yksi koulutus lähes kolme vuotta sitten syksyllä, oli mielestäni ehdottomasti ylitse muiden. Tuo kerta oli osallistuminen Jokihelmen Opiston järjestämälle luennolle Haapaveden Opiston Risto Vaara salissa, luennoitsijana Tampereen yliopiston professori (emeritus) Risto Harisalo. Paikalla oli valtuutettuja alueen kunnista, mutta enemmänkin tuohon saliin olisi tuolloinkin mahtunut. En tiedä miten muut mukana olleet tuon illan kokivat ja muistavat, mutta itse olin luennon antiin uutena valtuutettuna varsin tyytyväinen. Ja mikä sitten oli tuon luennon aihe? Aihe oli otsikoitu ”Kuntien päätöksenteon kehittäminen”. No otsikko ei ehkä ollut se luennon paras osa, joskin se oli hyvinkin sopiva uusien luottamushenkilöiden koulutustilaisuuteen, mutta varsinainen ydin luennolla ainakin oman tulkintani mukaan oli seuraava. Tuo ydin oli esitetty luennon neljännen ”kalvon” mukaisesti: LUOTTAMUS NÖYRÄN JOHTAMISEN PERUSKIVENÄ.

Ei tuo sana nöyräkään huono sana ole ja sitä ei missään tapauksessa pidä kuitenkaan sotkea nöyristelemiseen, mutta varsinkin tuo sana luottamus oli yksi luennon kantava teema ja se, kuinka päätöksenteon ja yhteistyön pohja luodaan luottamuksella.
Nyt kysynkin missä meillä on luottamusta? Onko meillä luottamushenkilöillä kuntalaisten luottamusta, onko meillä kansalaisina ja luottamushenkilöinä luottamusta valtiovaltaa ja viranhaltijoita kohtaan? Onko viranhaltijoilla keskinäistä luottamusta? Onko meillä luottamusta lähimmäisiämme kohtaan? Luotammeko vain itseemme, vai voimmeko oikein enää luottaa mihinkään?

Oma tulkintani asiasta ainakin näin kuntatasolla on kärjistäen seuraava. Kuntalaiset eivät luota kaupungin päättäjiin ja kaupungin toimintaan. Mistä tämä johtuu? Onko tämä vain kuntalaisia vaivaava perinteinen asenne vuosien ja vuosikymmenten takaa ja jo kotoa perittyä ja ovatko kuntalaiset siinä suhteessa ”epäkelpoja” kun eivät luota meihin päättäjiin, vai olemmeko me kaupungin päättäjät itse tämän tilanteen aikaansaaneet? Tätä meidän valtuutettujen on syytä pohtia. Ja miksi ei myös viranhaltijoiden, mutta jokainen tutkikoon asiaa tunnossansa. Varsinkin meidän luottamushenkilöiden on tästäkin asiasta huoli kannettava, koska mehän kuntana ja kuntalaisina olemme myös viranhaltijoidemme työnantajia. Miten me haluamme, että kuntalaiset toimintamme ja palvelumme kokevat? Mikäli on niin, että tulkintani ja mielikuvani asiasta on oikean suuntainen, onko asialle jotakin tehtävissä?

Ajatelkaapa yhteiskuntaa, jossa luottamus vallitsisi kaikkien kesken ja aina voisi luottaa siihen, että jokaisen toimijan toiminta on rehellistä, vilpitöntä ja hyväntahtoista ja jokainen tyytyisi kohtuuteen. Niin, siihen tuskin pääsemme, vaikka tahtoisimmekin, mutta yrittäähän ainakin voi.

Matti Heikkinen (kd.)
kaupunginvaltuutettu