Viljelijä hinkuu jo kevättöihin

Juho Nivala viljelee muun muassa mansikkaa Merijärvellä joen rannassa. 

Jos Juho Nivala saisi päättää, paistaisi ensi kesänä päivisin aurinko ja yöllä sataisi vettä. Lämpöä saisi olla rapiat 20 astetta. Se olisi ihanteellinen keli mansikoiden ja vadelmien kasvua ajatellen.

Mutta aivan säidenhaltijakaan ei Juho Nivala ole, vaikka aikamoiseksi viljelijävelhoksi häntä voitaneen jo kutsua. Nyt pitää vain toivoa parasta.

”Kaksi viime kesää olivat niin kuivia, että samanlaista ei enää haluaisi. Mansikka ja vadelma tarvitsevat varsinkin marjojen kypsyessä todella paljon vettä. Meidän mansikkapellot ovat lisäksi niin kallioisia, ettei siellä vesi kauan pysy”, toteaa Juho Nivala.

Onneksi Joki-Nivalan tilan mansikkapenkkeihin on asennettu uutta tekniikkaa juuri kastelua ajatellen.

”Aikaisemmin meillä oli päältä kastelu sadettimilla, mutta nyt muovin alle on asennettu tihkukastelujärjestelmä, josta vesi tihkuaa suoraan penkkiin”.

Juho Nivala ei ole alkanut maanviljelyssä suuruudenhulluksi, sillä hän tekee vaimonsa Ullan kanssa viljelytöitä edelleen sivutoimisesti. Peltopinta-alaa on yhteensä 50 hehtaaria. Mansikalle siitä on pyhitetty kaksi hehtaaria ja vadelmalle puoli. Muu viljely onkin sitten viljaa ja rypsiä. Viljelytöiden lisäksi Juho Nivala on suorittanut mehiläistarhaajan ammattitutkinnon. Mehiläisiä hän hommasi tilalle vajaat 10 vuotta sitten. Mehiläistarhaus tukee Juho Nivalan mukaan hyvin mansikka- ja vadelmaviljelyä, koska mehiläiset ovat mitä parhaimpia pölyttäjiä.

Kahtena edellisenä vuonna hunajaa on tuotettu Nivalan tilalla todella runsaasti. Kiitos lämpimien kesien. Tilanne oli toinen kolme vuotta sitten, jolloin satoi lähes koko ajan ja hunajaa ei tullut juuri lainkaan.

”Kukat mesivät kunnolla vasta kun lämpötila on 20 astetta. Kyllähän tämä mehiläistouhu on aivan oma maailmansa. Koko ajan mehiläiset keksivät uusia juttuja, joita ei opuksissa kerrota”.

Tulevina viikkoina Juho Nivalalla riittää töitä mansikkapellolla viimevuotisten rönsyjen poistamisessa. Vadelmapensaista leikataan myös viime vuoden kasvustot pois. Sen jälkeen ovat vuorossa lannoitustoimenpiteet.

”Peltotöihin päästään vasta sitten kun pellot ovat tarpeeksi kuivia äestämistä ja kylvöä varten. Muuten aika menee viljelysuunnitelmien teossa sekä koneiden laittamisessa iskuun kevättä varten”.

Mansikanpoiminta työllistää Nivalan tilalla useampia paikallisia nuoria myös tulevana kesänä. Valinnat tehdään yleensä toukokuun loppuun mennessä. Ulkomailtakin lähetetään vuosittain satoja hakemuksia, mutta tänä vuonna koronavirusepidemia on hillinnyt ulkomaalaisten poimijoiden intoa.

”Heille olen joutunut vastaamaan, että me pärjäämme ihan hyvin paikallisilla poimijoilla. Eikä meillä olisi heille tarjota majoitustakaan”, Nivala tunnustaa.

Mansikanpoiminta on monelle nuorelle elämän ensimmäinen kesätyöpaikka. Senkin takia Nivalat panostavat työntekijöidensä viihtymiseen tarjoamalla heille esimerkiksi aamupalan. Mutta ei mansikkatilalle kannata tulla, jos ei ole valmis tekemään oikeasti töitä. Yhdestä kopallisesta mansikkaa maksetaan 3,20 euroa ja ahkerimmat poimijat voivat päästä kesän aikana hyville tienesteille. Toisille eurot eivät ole pääasia, vaan he tulevat kaverinsa kanssa nauttimaan vain kesästä ja hienoista jokimaisemista.

Voisi luulla, että Juho Nivalan perheessä on jo tähän mennessä tullut mansikansyöntikiintiö täyteen. Mutta mitä vielä. Mies kertoo, että hän pistelee mansikoita poskeensa eri muodoissaan melkein joka päivä.

”Mansikkarahkaa tehdään usein ja puuron päälle laitan mansikoita joka kerta”, hän nauraa.

Kun kyse on maanviljelystä, herättää se aina suuria tunteita niin viljelijöissä itsessään kuin niissä ihmisissä, jotka eivät ole välttämättä koskaan näyttäneet nenäänsä maatilalla. Eniten porua aiheuttavat viljelijöiden saamat EU-tuet. Fakta on kuitenkin se, että ilman niitä maanviljely olisi loppunut Suomesta jo aikapäiviä sitten.

”Ainahan se tuottajahinta on se heikko arpa. Mielellään me siitä tavarasta hinta otettaisiin kuin että se maksetaan tukena”.

EU:n myötä ovat tilat joutuneet erityiseen syyniin. Tukieuroja ei tipu, elleivät asiat ole juuri niin kuin direktiivit sanovat. Juho Nivalallakin on riittänyt hampaiden kiristelyä moneen otteeseen.

”Kun uusi ohjelmakausi alkaa, odotetaan taas, että mitä meiltä vaaditaan lisää. Vaatimuksia on aivan hirveästi. Ja aina me ollaan niitä rikollisia, jos jokin jää taltioimatta. Kun aloitimme tämän viljelyn, oli ensimmäisenä kolmena vuonna tarkastus ja kahtena niistä täystarkastus. Kyllä isoveli valvoo koko ajan. Tarkastaja tuli vielä sillä asenteella meille, että kyllä täältä jotain löytyy. Mutta asiat olivat kunnossa niin kuin pitääkin”, Juho Nivala nauraa.