Äitienpäivä on joka päivä
85-vuotias Lilja Madetoja-Kivimäki asuu yhä omassa kodissaan. Lasten ja lastenlasten yhteydenotot piristävät moninkertaisen mummun mieltä kummasti.
Äitienpäivää vietetään tänä vuonna poikkeuksellisissa merkeissä. Vihannin Kilpuassa asuva 85-vuotias Lilja Madetoja-Kivimäkikin on tottunut siihen, että toukokuun toisena viikonloppuna talo täyttyy lapsista ja lastenlapsista. Mutta nyt aika on toinen ja etenkin Kivimäen kaukana asuvat sukulaiset tuskin saapuvat onnittelureissulle mummulaan.
”Juodaan ne kahvit sitten kun on taas sellainen aika”, hymyilee Lilja Madetoja-Kivimäki.
Jos ja kun kaikki Kivimäen lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset saapuisivat yhtä aikaa vierailulle, olisi siinä aikamoinen joukko koolla. Lilja Madetoja-Kivimäellä on nimittäin omia lapsia elossa viisi, lastenlapsia 15 ja lastenlastenlapsia peräti 22. Ja haastattelun aikana hän kertoo, että viidennen sukupolvenkin uusi jäsen on jo tuloillaan.
Lilja Madetoja-Kivimäki kertoo, ettei hän ole koskaan tuntenut itseään niin sanotuksi äitienpäivä-äidiksi, jollaisia nostetaan mediassa jalustalle aina kerran vuodessa. Juhlapuheiden ja korulauseiden jälkeen kun tahtoo vain olla, että nämäkin äidit unohtuvat sen yhden illan aikana.
”Omalle perheelleni olen opettanut, että äitienpäivä on joka päivä ja niin on myös lasten- ja isänpäiväkin”.
Vaikka korona-aikana kasvokkain tapahtuva yhteydenpito on jäänyt vähemmälle, kiittelee Lilja Madetoja-Kivimäki omia lapsiaan ja lastenlapsiaan siitä, ette heillä yhteyttä pidetään aktiivisesti. Hänen vanhin poikansa asuu perheineen kivenheiton päässä, joten apua on saatavilla joka päivä.
”On se vaan ihanaa, kun perhe pitää yhteyttä. Poika käy vaimonsa kanssa auttamassa päivittäin, koska tarvitsen niin paljon apua”.
Lilja Madetoja-Kivimäen kotona vierailee tällä hetkellä kotisairaanhoitaja kaksi kertaa viikossa, koska hän toipuu vielä jalkaleikkauksesta. Hän kertoo pärjäävänsä kotona vielä ihan hyvin, tosin ulos ei kannata lähteä huonoilla jaloilla seikkailemaan etenkään talviaikaan.
”Ulkona kun on lunta maassa ja siellä kaatuu, niin sinne sitä myös sitten jää”, hän varoittelee.
Jos jonkin asian, niin ruuan ja rahan arvostamisen ovat Lilja Madetoja-Kivimäen lapset oppineet jo pienestä pitäen. Kivimäki ei ymmärrä nyky-yhteiskunnan ihmisiä, jotka valittavat esimerkiksi ruuan puutteesta.
”Minulla on ollut tapana sanoa, että ruoka ei syöden lopu vaan saamattomuuttaan. Minun lasten ei ole tarvinnut olla yhtään päivää syömättä, vaikka rahasta on ollut tiukkaa. Lapset ovat tottuneet siihen, että pyynnön pitää olla todella nöyrä, jos he ovat tarvinneet johonkin rahaa”.
Toinen asia, joka Lilja Madetoja-Kivimäen yksin pyörittämässä perheessä lapsille opetettiin, oli työnteon arvostus. Hän muistelee, ettei hänen lapsistaan yhdenkään ole tarvinnut kärsiä työttömyydestä ennen kuin oma terveys on pettänyt. Kivimäen mielestä nykyisin lapset on opetettu liian hyvälle tässäkin suhteessa.
”Meillä näyttää olevan tässä yhteiskunnassa sellainen mentaliteetti, että lapset sanovat ja tekevät mitä haluavat. Minusta se on lasten heitteillejättöä, jos heille ei aseteta mitään rajoja”, toteaa Lilja Madetoja-Kivimäki.
Päiviensä ilona Lilja Madetoja-Kivimäellä on televisio ja radio. Ne ovat päällä pitkin päivää jo senkin takia, että talossa kuuluisi jotain ääniä. Hän harmittelee sitä, ettei voi tehdä esimerkiksi käsitöitä huonon näkönsä takia. Kotitalossaan hän tahtoo kuitenkin asua niin kauan kuin jalat vielä vähänkään kantavat.
”En minä valita. Aika menee minusta tosi joutuin. Päivä kerrallaan tässä mennään. Ei se maailma paremmaksi ainakaan narisemalla muutu”, hän nauraa.
Suuret kiitokset Lilja Madetoja-Kivimäki haluaa lähettää terveydenhoitopuolelle. Hän tunnustaa, ettei olisi voinut hoidattaa itseään, jos kaikki maksut olisi pitänyt pulittaa omasta pussista.
”Lääkekorvaukset ovat iso asia ja samoin jos joudut olemaan sairaalassa pitkään, vuorokausimaksu melkein puolittuu. Vaikka usein sanotaan, ettei ikäihmisiä hoideta Suomessa hyvin, niin minua on kyllä hoidettu”, Lilja Madetoja-Kivimäki kiittelee.
