Mainos

Antti Tikkanen astuu suuriin saappaisiin

Viulisti Antti Tikkanen oli vasta 17-vuotias, kun hän jätti synnyinseutunsa Oulaisen taakseen ja muutti Helsinkiin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen saamaan viulutunteja. 24 vuotta myöhemmin Tikkanen asuu edelleen Helsingissä ja valmistautuu parhaillaan yhteen uransa haastavimmista työtehtävistä, Kuhmon Kamarimusiikin vuoden 2023 festivaalin ohjelmasuunnitteluun yhdessä vaimonsa Minna Pensolan kanssa. Pariskunta valittiin Kuhmon Kamarimusiikin taiteellisiksi johtajiksi, kun festivaalin edellinen johtaja Vladimir Mendelssohn menestyi elokuussa.
”Tämä on meille suuri kunnia ja suuret saappaat jäivät täytettäväksi. Kuhmo on ollut omalla urallani suuressa roolissa. Olen käynyt siellä 90-luvun puolivälistä lähtien ja sieltä löysin myös opettajan, jonka kanssa menin välillä Ranskaan opettelemaan viulunsoittoa. Muutamien vaiheiden jälkeen palasin Kuhmoon itse esiintyjäksi. En muista, että olisin jättänyt 2000-luvun alun jälkeen yhtään Kuhmon kesää väliin”.

Vuonna 1970 aloittanut Kuhmon Kamarimusiikki on Suomen suuri kamarimusiikkifestivaali ja yksi alan kansainvälisesti arvostetuimpia tapahtumia. Konsertteja on vuosittain yli 70 ja esiintyjiä toista sataa. Antti Tikkanen ja Minna Pensola lupaavat, että Kuhmossa tullaan edelleen kuulemaan sekä kamarimusiikin klassikoita että uusia löytöjä arvostettujen taiteilijoiden tulkitsemina. Myös taiteiden välisiä irtiottoja on suunnitteilla.
Antti Tikkaselle musiikki tuli toden teolla elämään mukaan alakoulun ensimmäisellä luokalla. Hänen kummitätinsä tyttö soitti viulua ja kun Tikkanen sai kokeilla viulun soittamista ensi kerran, oli kokemus suorastaan maaginen.
”Eihän se soittimesta tullut ääni ollut vielä silloin kovin kaunis, mutta jokin koukku siinä oli”.

Lopullisen sysäyksen viulunsoiton jatkamiseen Antti Tikkanen sai Jokilaaksojen musiikkiopistossa. Siellä opettajina toimi kolme puolalaista opettajaa, joista yksi jäi nuoren viulistin mieleen loppuiäksi.
”Tomasz Orzech oli ahkera, luotettava ja kannustava opettaja, 7-vuotiaalle ehkä vähän huonosti suomea puhuva, tupakalta haiseva iso mies, joka alussa hieman pelottikin. Mutta hirveän hyvin me tulimme toimeen. Puolalaisilla opettajille oli tosi kiva tapa ottaa oppilas huomioon. Kun kotoa meni opistolle soittotunnille, oli se sellainen turvallinen paikka, jossa kannustettiin siihen mitä oltiin tekemässä. Vaadittiin paljon, mutta yhteispelillä sai kehittyä askel askeleelta”.
Antti Tikkanen oli 10-vuotias, kun hän huomasi, että viulunsoitto saattaa viedä hänet vielä pitkälle. Hän uskoo, että hänen fyysiset ominaisuutensa ovat juuri sopivat tämän soittimen soittamiseen.
”Käsien pitää toimia ja korvan on oltava tarkka. Pitää jaksaa tehdä toistoja, että oppii motoriikan. Olen mielestäni myös aktiivinen ja vaadin itseltäni paljon. Halusin edistyä ja tein töitä sen eteen. Muistan yhdenkin hetken, kun sanoin äidilleni tai isälleni, että en jaksa harjoitella jotakin juttua. Heidän vastaus oli, että eihän sinun ole pakko. Vanhemmilta ei siis tullut koskaan painetta harjoitteluun, vaan halusin näyttää itse itselleni, mihin kaikkeen pystyn”.

Yksi iso pilari Antti Tikkasen musiikillisella uralla on ollut jousikvartetti Meta4, jonka jäsen hän on ollut jo 20 vuotta. Kvartetti esiintyy edelleen eurooppalaisissa musiikkikeskuksissa ja festivaaleilla. Antti Tikkanen ei ole kuitenkaan halunnut olla koskaan pelkästään soittaja, vaan on ammentanut kokemuksia mahdollisimman laajalta kentältä klassista musiikkia. CV:stä löytyy muun muassa menestyksekäs periodi Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellisena johtajana sekä konserttimestarin tehtävät muun muassa Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterissa, Kuopion Kaupunginorkesterissa ja Deutsche Kammerphilharmonie Bremen ja Mahler Champber Orchestrassa.
”On ollut hienoa, että olen saanut mahdollisuuden toimia niin erilaisissa rooleissa. Monipuolisuus on virkistävää, kun ei tarvitse tehdä koko ajan samoja juttuja”.
Menneet kaksi vuotta ovat olleet rankkoja jokaiselle esiintyvälle taiteilijalle, niin myös Antti Tikkaselle. Hän on kuitenkin luottavainen siihen, että yleisö löytää takaisin klassisen musiikin konsertteihin koronatauon jälkeen.
”Onhan tässä toki se riski, että yleisö ikääntyy ja löytyykö sen jälkeen uutta yleisöä jatkuvasti. Sen suhteen meidän ohjelmasuunnittelijoiden ja konserttijärjestäjien täytyy olla koko ajan hereillä. Aistia herkästi, mikä nuoremmassa polvessa on tällä hetkellä vetävä aihe ja miten se saadaan vietyä klassiseen maailmaan”.

Antti Tikkasella on edelleen käytössään Suomen Kulttuurirahaston omistama Stradivarius-viulu ”ex-Berglund” vuodelta 1699. Sopimuskausi soittimen kanssa on kohta puolin päättymässä, mutta Tikkanen toivoo, ettei ”avioliittoa” tarvitsisi vielä päättää.
”Koitan pidentää sopimusta, mutta katsotaan, mitä tapahtuu. Koen tämän soittimen omaksi äänekseni. Sen tietyt äänelliset ominaisuudet ovat opettaneet minua todella paljon”.

Takaisin Jutut -sivulle