Arvolassa uskotaan kestävään viljelyyn

Marika Kamps teki unelmastaan totta ja perusti miehensä kanssa oman luomutilan suvun maille.

Mehiläiset pörräävät mansikkapellon laidalla kasvavissa horsman kukissa samalla kun Ahti Auno pyöräyttää vielä viimeiset mansikanpenkkivälit puhtaaksi ruohonleikkurillaan. Ahti Aunon aviovaimo Marika Kamps kertoo, että hyvällä tuurilla keväällä istutetuista noin 12 500 mansikantaimesta saadaan vielä satoakin tälle syksylle.
Suuremmat odotukset mansikoiden kuten myös vadelmaistutusten suhteen on ladattu vuoteen 2022. Silloin Kampsin ja Aunon viime vuoden lopulla perustaman Arvolan luomutilan ensimmäiset luomumarjat on tarkoitus laittaa myyntiin. Pariskunta uskoo, että luonnonmukaisesti viljellyille marjoille tulee olemaan kysyntää.
”Tällä hetkellä suurin osa marjoista, joita täälläkin myydään, on kasvatettu Suonenjoella tai muualla Etelä-Suome ssa. Arvolan tilan marjat ovat varmasti tällä paikkakunnalla tuotettuja”, muistuttaa Ahti Auno.
”Uskoisin, että luomumansikka on tällä hetkellä nouseva tuote. Luomuhunajaa taas käytetään maailmalla vielä paljon enemmän kuin meillä Suomessa. Ihmiset ovat heräämässä luomun käyttöön”, uskoo Marika Kamps.
Mansikan ja vadelman lisäksi Arvolan luomutila aikoo tuottaa luomuhunajaa. Tätä herkkua on luvassa jo vuoden päästä.
”Aluksi ei ollut tarkoitus, että siirrymme hunajankin kanssa luomuun, mutta eipä sitä voi ajatella, että on luomutila, jossa ei olisi luomuhunajaa”, Ahti Auno hymyilee.

Arvolan luomutilalla on peltopinta-alaa tällä hetkellä noin neljä hehtaaria. Lisääkin peltoa on tarkoitus hankkia, sillä luomuviljelyssä pellon käytön kiertoajattelu on tärkeää. Esimerkiksi mansikalla kierto on viisi vuotta ja vadelmalla 10 vuotta.

Luomumarjatilan pitäminen on tarkkaa puuhaa. Tänä vuonna Arvolan luomutilalle on tehty kaksi luomutarkastusta; mehiläispuolelle ja pellolle. Tarkastuksia varten pitää olla dokumentoituna kaikki pelloille tehtävät istutukset ja tiedot siitä, millaisia lannoitteita siellä on käytetty.
”Tarkastusten suhteen ei voi lepsuilla. Toisaalta, kun kaikki on kirjoitettu tarkasti paperille, helpottaa se itse viljelemistäkin huomattavasti”, toteaa Marika Kamps.
Luomutilan pellot ovat olleet alun perin Marika Kampsin papan peltoja. Ennen luomuun siirtymistä siirtymistä pellot olivat vuokralla ja niihin piti tehdä merkittävät kalkitukset, jotta maaperän happamuus saatiin poistettua. Lisäksi pelloille tuotiin apatiitti-nimistä kivimursketta aina Siilinjärveltä saakka. Pääasiallinen peltojen lannoitustapa on viherlannoitus, jolla maaperään saadaan tarvittavia ravinteita ja kuohkeutta. Jos luomupeltoon aikoo käyttää lannoitteita, niille täytyy olla perusteet esimerkiksi maaperätutkimuksen kautta. Ruokavirasto listaa luomussa sallitut lannoitteet.

Mehiläistarhauksessa pitää kiinnittää eniten huomiota pesien kaluston materiaaleihin, joiden pitää olla käsittelemättömästä puusta tehtyjä.
”Myöskään pesien sijaintipaikka ei saa olla saastelähteiden tai vilkasliikenteisen tien lähellä. Mehiläisten talviruokinta pitää tehdä hunajalla tai luomusokerilla”, kertoo Ahti Auno.
Oman luomutilan perustaminen on ollut Marika Kampsin unelma jo pitkään. Hän ehti asua toisella paikkakunnalla 20 vuotta, ennen kuin sopiva tilaisuus muuttaa asumaan suvun maille tuli eteen. Marika Kamps ja Ahti Auno eivät ole alkaneet luomuviljelijöiksi rahan takia, vaan koko touhuun liittyy paljon laajempi näkökulma. Se on ekologisesti kestävä viljely.
”Jos viljellään vain samaa kauraa, ohraa tai perunaa vuodesta toiseen, on selvää, että pelto köyhtyy. Pelto antaa sen mitä se kestää antaa. Luomussa tarkoituksena on antaa viherlannoituksen kautta peltoon takaisin ne ravinteet, joita sieltä on otettu sekä löytää tasapaino viljelyn ja maan hyvinvoinnin välille”, muistuttaa Marika Kamps.