Eija Mehtälän rankka lapsuustarina kirjan kansien väliin

Elämä ja toivo – sotaorvon tyttären muistelmat, on merijärvisen Eija Mehtälän esikoiskirja. Kirja ilmestyy joulukuun puolivälissä ja sitä on mahdollista ostaa Eija Mehtälältä itseltään tai lainata kirjastosta.
Elämä ja toivo on terapiaoppaan tyyliin kirjoitettu omakohtainen elämäntarina. Se kertoo ristiriitaisesta elämästä kaikkine vastoinkäymisineen.
”Se on aika rankka tarina, mutta kirjan loppupuolella tulee toivo. Tarkoitus on, että tämä kirja toimisi vertaistukena muille vastaavanlaisia kokemuksia kokeneille ihmisille”, kertoo Eija Mehtälä.

Kirjan kirjoittaminen lähti liikkeelle Eija Mehtälän omasta toipumisprosessista sekä halusta auttaa muita ihmisiä. Hän oli jäänyt lapsena orvoksi ja kokenut hylkäämisen tunteen.
”Minulla on vahva kristillinen vakaumus ja haluan auttaa muita. Olen saanut nyt etäisyyttä tapahtuneisiin asioihin ja voin katsella niitä eri näkökulmasta”.
Eija Mehtälän biologinen äiti oli sotaorpo. Hän sai kuitenkin surmansa väkivaltarikoksen johdosta ja tästä alkoi myös Mehtälän oma henkinen alamäki.
”Olin silloin vain 2-vuotias, eikä minulla ole äidistä muuta muistikuvaa kuin suru menetyksestä. Tämän jälkeen minulle tuli ottovanhemmat, mutta se suhde epäonnistui. Tuli toinen hylkääminen perään, eivät he pystyneet minusta huolta pitämään. Ei minulla ollut normaalia lapsuutta ollenkaan”.

Kun Eija Mehtälä jäi tyhjän päälle, mietti hän, onko elämään vielä mahdollisuuksia. Hänet tilanteesta pelasti usko korkeimman johdatukseen.
”Kun mitään muuta ei ole, on aina viimeisenä kristillinen vakaus. Se oli ratkaisevassa roolissa, että olen tässä”.
Eija Mehtälä syntyi Keuruulla, mutta muutti jo vuoden ikäisenä Itä-Suomeen ja kiersi siellä eri kuntia. 90-luvun puolivälissä hän muutti Pohjois-Pohjanmaalle.
”Olen asunut täällä melkein 30 vuotta. Olen juurtunut tänne hyvin. Minulla on onnellinen parisuhde ja elämä muutenkin mallillaan. Olen niin kiitollinen nykyistä elämääni kohtaan, että siksi päätin kirjoittaa tämän kirjan. Elämä voi muuttua onnelliseksi, vaikka tyhjän päältä joutuisi lähtemään liikkeelle”.

Kirjoittaminen on ollut Eija Mehtälälle rakas harrastus jo pitkään. Esimerkiksi hänen kansakouluaikaiset muistelmansa ovat saaneet kunniamaininnan Päätalopäivillä. Mehtälä myöntää, että esikoiskirjan julkaiseminen aiheuttaa hieman perhosia vatsan pohjalle.
”Kyllähän sitä ajattelee, että mitä ihmiset kirjasta tuumaavat, vaikka en minä enää siitä niin paljon välitä, että mitä muut minusta miettivät. Olen sillä lailla vahvistunut ihmisenä”.