Emolehmä tarvitsee tilaa ympärilleen

Aki Pahkasalo on tehnyt pikkupojasta asti maatilan töitä kotonaan Mäyränperällä.
”Erityisesti konehommat olivat mieluisia poikasena”, muistelee Aki.
Ammattikoulussa hän opiskeli talonrakentajaksi ja työskenteli päivät rakennuksilla, illat ja viikonloput tilan töissä. Vuonna 2005 tehtiin sukupolvenvaihdos ja Aki osti tilan vanhemmiltaan.
Silloin Pahkasaloilla oli vielä lypsykarjaa ja Akin äiti työskenteli tilalla. Vuodesta 2010 tilalla on kasvatettu emolehmiä. Emolehmä on naudanlihan tuotantoon jalostettu eläin. Vasikka kulkee emon mukana noin puoli vuotta, jolloin se myydään loppukasvatustiloille. Näistä saadaan pihvilihaa.

Toimintaa ollaan laajentamassa ja lehmien lukumäärä kasvaa 86:een. Tilalle on rakennettu uusi lietesäiliö ja lantala. Emopihatto on myös valmis. Ulkotarhojen lattian valut tehdään tänä kesänä.
”Eläimille on hyvät ja asianmukaiset tilat. Luomuehtojen mukaan tilat ovat suhteellisen väljät. Eläin tykkää ja itsellekin on helpompi työskennellä siellä”.
Aki työskentelee pääsääntöisesti yksin. Kesällä kiireaikaan apuna on toiminimellä työskenteleviä yrittäjiä. ”Siitä olen iloinen, että on vielä sellaisiakin nuoria, jotka uskaltavat laittaa traktoreita ja ovat innokkaita tuottamaan palveluja myös maataloudelle, ei vain maarakennuspuolelle. Pouta on saman pituinen kaikille ja työt pitää saada tehtyä silloin, kun sää on suotuisa”.

Akin pelloilta korjaama pääsato koostuu nurmirehusta, nurmet uusitaan suojaviljaan.
Kaikki sato, mitä tulee, käytetään eläinten ruuaksi. Kylvöt tehdään sitten, kun maa on sopivan kuivaa ja muokkautuu hyvin. Lannan levityksen Aki teettää urakoitsijalla.
Lomia maataloudessa pystyy pitämään muutaman päivän kerrallaan. Lomitusjärjestelmä ei ole oikein toimiva ja lomittajia on vaikea saada. Akia auttavat tilan töissä oma isä ja toiminimies.
”Olisi mukava joskus pitää lomaa jopa parikin viikkoa. Sen voisi tehdä talvella, kesällä loman pitäminen ei onnistu. Mieluisia harrastuksia ovat metsästys ja moottorikelkkailu. Suuntaan kelkkailemaan tunturilappiin, jossa on hyvät reitit. Siinä pää nollaantuu.”

Akin mukaan maa- ja metsätaloudessa työskentelee paljon hiljaisia puurtajia, joiden työ ei kaikille näy. ”Jokaisen pitää kuitenkin syödä ja ilman viljelijöitä pellot kasvaisivat vain pajua. Ympäristökin on siistimmän näköinen viljeltynä”.
Turpeen alasajo on ollut hänen mielestään huolestuttavaa. Turve on ollut paras kuivike lehmille ja nyt sen saatavuus tulevaisuudessa on kyseenalaista.