Hiilen valmistus vaatii pitkää pinnaa

Wanhan Woiman talkooporukka näytti, miten hiiltä valmistetaan entisajan tapaan.

Torstaiaamu Oulaisten Törmäperällä. Sankka savuverho nousee Wanhan Woiman perinnekeskuksen suunnalta.
Haju on niin voimakas, että se murtautuu auton sisätilaan asti. Paikan päälle saavuttuani syy savulle selviää: Wanhan Woiman talkoolaiset ovat pistäneet hiilimiilun palamaan.
Työt on aloitettu jo viikko sitten puuklapien syöttämisellä. Hiilenpolttamisen asiantuntijan, Reijo Grekulan mukaan Wanhan Woiman hiiilimiiluun mahtuu klapia 10 kuutiota.

Tarkoituksena on polttaa puuta noin 12 tuntia. Lopputuloksena pitäisi olla 60-70 säkkiä valmista hiiltä. Näille hiilille onkin jo käyttötarkoitus olemassa.
”Ne menevät Wanhan Woiman pajan ahjoon. Rupean kuukauden päästä seppäkurssia pitämään. Myös konepäivillä tarvitaan paljon hiiltä, kun kymmenkunta seppää pitää siellä näytöksiä”, kertoo Reijo Grekula.
Grekulan mukaan Oulaisissa hiilimiilua on käytetty kymmenkunta kertaa. Alun perin tämä 70-80-luvulla valmistettu hiilimiilu on palvellut Rantsilassa toiminutta grillihiiliyritystä. Tämänkaltaista hiilien valmistusta ei enää tässä maassa näe.
”Kun Hevosmaan Väinö, jolta tämän hiilimiilun ostin, aloitti aikoinaan toiminnan, poltti hän grillihiiltä kuudella pöntöllä. Mutta sitten kun Viro vapautui 90-luvun alussa, alkoi sieltä tulla halpaa grillihiiltä, eikä hiilen valmistus enää kannattanut”, Reijo Grekula muistelee.
Torstaiaamun hiilenpoltto alkoi kello 8 tulien sytyttämisellä miilun pohjaan. Hiilimiilun käytön toisen ekspertin, Martti Muikkulan mukaan miilun sytyttäminen saattaa olla toisinaan varsin haastavaa, jos kyse on tuulisesta päivästä.
”Jos tuuli pyörittää joka nurkasta, voi tämä homma olla yhtä savusukeltamista”, nauraa Martti Muikkula.

Torstainakin tuulenvirettä löytyy ja taivaalta vihmoo vettä sekä räntää. Se ei kuitenkaan urheaa talkooporukkaa hidasta.
”Vesi ja räntä eivät haittaa. Tuuli sen sijaan haittaa. Hiiltä voi valmistaa yhtä hyvin kovallakin pakkasella”, toteaa Reijo Grekula.
Kun tuli on pöntössä, alkavat miehet lapata hiekkaa miilun juureen ilmarakojen täyttämiseksi. Tarkoituksena on, että klapit palavat hitaasti ja puut hiiltyvät oman hiilloksensa voimalla.
”Puu alkaa hiiltyä 300 asteessa. Hiilen valmistuksessa tärkeintä on, ettei ylimääräistä ilmaa pääse pönttöön väärästä paikasta. Muuten puu voivat palaa tuhkaksi”, Reijo Grekula varoittelee.
Savun väri ja paljous kertovat, miten hyvin hiilimiilu toimii. Jos pönttöön laitetaan liian erikoisia klapeja, saattaa tuloksena olla huonolaatuista hiiltä. Hiilien valmistumista miehet odottelevat miilun vierestä löytyvän nuotion, makkaranpaiston ja nokipannukahvien voimin. Reijo Grekula muistelee, että pisimmillään hiilten valmistumista on jouduttu odottamaan puolitoista vuorokautta.
”Hiilimiilun kyljessä on luukku, josta otamme koepaloja. Savun väristäkin näkee, että milloin hiilet ovat valmiita. Kun valkoinen savu muuttuu harmaaksi, ei poltettavaa enää ole”.
Kun urakka on valmis, tukitaan miilun pakoputket hiekalla lopun palon sammuttamiseksi.
Reijo Grekulan mukaan he odottavat yleensä noin viikon, ennen kuin miilun luukut avataan. Tämä siksi, ettei sieltä varmasti pääse enää kipinää tuulen mukana kuljetettavaksi.