Ikäihmisten terveydenhoito ei saa olla hallituksen yksityistämiskokeilu
Ikäihmiset ansaitsevat hyvän ja turvallisen terveydenhuollon. He ansaitsevat lääkärin, joka tuntee heidän tilanteensa, kuuntelee huolia ja huolehtii siitä, ettei kukaan jää sairautensa kanssa yksin. Terveydenhuollon pitää olla ihmistä varten, ei markkinoita varten.
Siksi hallituksen esitys yli 65-vuotiaiden Kela-korvauskokeilun jatkamisesta ja laajentamisesta herättää vakavaa huolta.
Paperilla ajatus kuulostaa hyvältä, että ikäihminen pääsee yksityiselle lääkärille edullisemmin ja saa apua nopeammin. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun lääkärikäynnillä havaitaan jotakin vakavampaa? Jos tarvitaan jatkotutkimuksia, erikoissairaanhoitoa tai pitkäaikaista seurantaa, tie vie usein takaisin julkisen terveydenhuollon jonoon. Yksi tuettu lääkärikäynti ei ratkaise ihmisen terveysongelmia. Eikä se takaa hoitoketjun jatkuvuutta.
Tässä piilee koko järjestelmän ongelma. Julkisilla verovaroilla tuetaan yksittäistä yksityistä käyntiä, mutta vastuu ihmisen kokonaisvaltaisesta hoidosta jää edelleen hyvinvointialueille. Onko tämä tehokasta terveyspolitiikkaa?
Kokoomuksen ajama suunta on, että terveyspalvelujen painopistettä halutaan siirtää yhä enemmän yksityisten terveysyritysten tuotettavaksi. Yli 65-vuotiaiden Kela-korvausmalli sopii tähän tavoitteeseen. Samalla hyvinvointialueiden taloutta on kuritettu ja niiden toimintamahdollisuuksia kavennettu. Kun rahat eivät riitä, seuraukset näkyvät ihmisten arjessa siten, että terveysasemia suljetaan, lähipalvelut katoavat ja pieniä sairaaloita ajetaan alas.
Erityisen vaikeassa asemassa ovat pienituloiset ikäihmiset ja haja-asutusalueilla asuvat. Kaikilla ei ole varaa maksaa yksityisen lääkärikäynnin omavastuuosuutta, lääkkeitä, matkoja ja mahdollisia jatkotutkimuksia. Eikä jokaisella ole yksityistä lääkäriasemaa kohtuullisen matkan päässä. Mitä sellainen valinnanvapaus on, jos valinnan tekemiseen ei ole varaa tai mahdollisuutta?
Myös hoidon jatkuvuus on ikäihmisille ensiarvoisen tärkeää. Monella on useita sairauksia ja lääkityksiä, joiden yhteensovittaminen vaatii kokonaisuuden tuntemista. Tarvitaan tuttu lääkäri, toimiva hoitotiimi ja riittävästi aikaa. Ei vain irrallisia vastaanottokäyntejä eri palveluntuottajilla.
Keskusta olisi halunnut kohdentaa yksityisiä palveluja tukevat Kela-korvaukset hyvinvointialueiden vahvistamiseen. Se olisi ollut kestävämpi ratkaisu. Kun julkista perusterveydenhuoltoa vahvistetaan, apua voidaan tarjota yhdenvertaisesti asuinpaikasta ja lompakon paksuudesta riippumatta. Omalääkäri- ja omatiimimallit, kuntoutus, fysioterapia ja ennaltaehkäisevät palvelut ovat investointeja, jotka voivat parantaa ihmisten elämänlaatua ja vähentää raskaampien palvelujen tarvetta.
Yksityisillä palveluilla on toki oma tärkeä täydentävä tehtävänsä. Keskusta ei halua kieltää ikäihmisiltä mahdollisuutta käyttää niitä. Mutta julkisten verovarojen käytössä on oltava järki ja oikeudenmukaisuus. Ensin on pidettävä huolta siitä, että kaikilla on toimiva perusterveydenhuolto.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin ajatukselle, ettei ihmisen terveys tai hoitoon pääsy saa riippua varallisuudesta. Tästä periaatteesta on pidettävä kiinni myös nyt. Ikäihmiset eivät tarvitse poliittisia kokeiluja, vaan turvallista hoitoa, tuttuja ammattilaisia ja toimivia lähipalveluja.