Joulumyyjäisissä riitti ihmisiä ja tunnelmaa

Käpylän koululla järjestettiin jo perinteeksi muodostuneet joulumyyjäiset.

Käpylän koulun edusta täyttyy jo hyvissä ajoin autoista. Niiden sisältä ulos astuu niin vanhoja kuin nuorempia ihmisiä, lapsia ja kokonaisia perheitä. Pikkuhiljaa tämä ihmisvirta lipuu kohti Käpylän koulua. Kun oven avaa, iskee silmille jouluinen näky: paikallisia ihmisiä myymässä erilaisia joulunaikaan liittyvä tuotteita.
Yksi paikalle oman pöytänsä pystyttäneistä ihmisistä on Pelle Leskinen. Hänen myymien tuotteiden nimeä ei tarvitse kauan miettiä: pöydän edessä lukee suurin kirjaimin Hunajaa.
”Minulla on ollut hunajatila vajaat 10 vuotta. Aikoinaan appiukolla pidettiin pesiä, mutta sitten siinä tuli 10 vuoden tauko, kunnes alkoi taas kihelmöidä ja piti omat mehiläiset laittaa”, kertoo Pelle Leskinen.
Pelle Leskisen hunajatilalla on tällä hetkellä 4 pesää. Hunajan tuotanto on sujunut tänä kesänä keskivertoa paremmin.
” Keskiverto määrä on 30-40 kiloa, mutta meillä sitä tuli tätä enemmän. Puolet tulee metsästä ja puolet puutarhoista”.

Pelle Leskinen myy tuottamansa hunajan, mutta osan hän käyttää tietenkin itse. Hunaja kun on hyvin monikäyttöinen ja erityisen terveellinen luonnontuote.
”Hunaja on ennen kaikkea terveellistä. Sitä ei tarvitse syödä kuin ruokalusikallinen päivässä. Hunaja on ikivanha lääke muun muassa haavojen ja hiertymien hoidossa”, valottaa Pelle Leskinen.
Pelle Leskinen ei pidä mehiläisenhoitoa kovinkaan vaikeana harrastuksena. Kaiken oppii, kun asiaan perehtyy ensin kunnolla.
”Pesille kun menee, unohtuvat kaikki muut maailman murheet hetkessä. Kyllähän asiasta pitää jotakin tietysti tietää. Harrastus on hyvä aloittaa käymällä aiheen liittyvä kurssi, tai olla kaverina jonkun kanssa, että osaa jollakin tavalla hoitaa pesiä. Ja pitää muistaa, että kesällä ei sitten lähdetä yli viikon lomalle”, Leskinen hymyilee.
Parasta mehiläisen hoidossa on Pelle Leskisen mukaan se, että siinä oppii joka vuosi jotain uutta. Pitää vaan rohkeasti kysyä viisaammilta, jos oma tietomäärä ei riitä.
”Yhtenäkin vuonna kysyin yhdeltä henkilöltä neuvoa, joka on hoitanut mehiläisiä 40 vuotta. Silloin oli takana hankala hunajakesä: oli vuoroin paistetta ja vuoroin sadetta. Tämä henkilö sanoi, että Pelle, älä murehdi, tänä vuonna me kaikki saadaan olla harrastelijoita”, nauraa Pelle Leskinen.