Jouluun uutta twistiä

Pikkujouluaika on kuumimmillaan. Se on harvinaisen samanlainen juhla vuodesta toiseen. Ihmiset jonottavat seisovasta pöydästä peruna-, porkkana-, lanttu- ja muita laatikoita ja tietenkin tarjolla on viikkoja sitten paistettua kylmää kinkkua ja rosollia unohtamatta. Saattaa olla jotain muutakin tarjolla, mutta ainakin nuo ja hinta vaihtelee kympistä kahdeksaan kymppiin. Lopuksi on ryyppäämistä omilla rahoilla ja riidan nujua.

Menneillään on myös vähän synkempi aika. Yksi mies sanoi, että nyt naiset pelkäävät maailmanloppua ja miehet mehtän loppua! Ehkä johtuu ajasta, että vähän synkempiäkin ohjelmapalveluja on ollut tarjolla.

Kokkolan seudulla näytti Keskipohjanmaan mukaan olleen muistaakseni rantamajakierroksia. Raskasta jouluahan on soitettu jo vuosikaudet, mutta nyt ohjelmayhtiön konkurssin takia ainakaan Ylivieskassa ei raskas joulu soi.

Marsalkka Mannerheimin lapsuudenkodissa Maskun Louhisaaressa on matkatoimisto järjestänyt näytelmäryhmän avustuksella Kummituskierroksia. Ne ovat saaneet huippukovan suosion. Tunnin esityksiin on tunkenut väkeä linja-autolasteittain henkilöautollisista puhumattakaan. Kierros on karmaiseva, vaikka tietääkin sen olevan pelkkää näytelmää. Tunnin aikana historia havisee. Kummituskierroksen ohessa ainakin minulle ehti herätä ajatus, että tässähän olisi hyvä rospuuttokauden tapahtuma Törmänhoviin. Talon historia on mielenkiintoinen, vaikka ei aivan Flemingin suvusta lähdekään. Amiraalin ja vanhainkodin historiasta saisi aivan hyvin kehitettyä sellaiset kauhutarinat, että Oulua myöden voitaisiin kutsua kokemaan uudenlaista pikkujoulua. Narisevat rappuset ja kolmessa kerroksessa historiaa olisi varmasti mielenkiintoinen kokemus hyvän käsikirjoituksen pohjalta. Ei siis mitään hyssyttelyjä, vaan vähän rajummin ilmaistua historiaa… Se on nimittäin ajan trendi, jota ihmiset kaipaavat. Ohjelman lopuksi tarjottaisiin kahvit, jonka aika saisi vapaasti purkaa omia pelkojaan yhdessä toisten osallistujien kanssa!