Kaupunkilaisesta lypsykarjatilalliseksi

Jaakko Tornberg on poikkeus oulaistelaisten lypsykarjatilallisten joukossa. Hän aloitti uutena maatalousyrittäjänä puoli vuotta sitten, eikä häneltä löydy ”sukurasitetta” kyseisen ammatin saralta.
”Omat sukulaiseni ovat lähinnä akateemisia kaikki. Pappani on ollut joskus 1960-luvulla tilanhoitajana maatilalla. Ehti kuitenkin mennä yksi sukupolvi kokonaan välistä, joka ei ollut lainkaan maatalouden kanssa tekemisissä”, kertoo Oulusta kotoisin oleva Jaakko Tornberg.
Oulaisiin, Haapavedentien varteen Jaakko Tornberg muutti perheineen noin neljä vuotta sitten. Ensin Tornberg toimi tilalla tilatyöntekijänä, kunnes viime syksynä karjanpito siirtyi virallisesti hänen vastuulleen. Ennen Oulaisiin tuloa hän ehti toimia kolmisen vuotta tilanhoitajana Kirkkonummella eräässä kartanossa.
Jaakko Tornbergin navetassa lehmiä elää yhteensä 50. Enemmänkin sinne toki karjaa mahtuisi, mutta isäntä haluaa pitää parsipaikkoja vapaana, jotta lehmät voisivat elää mahdollisimman stressitöntä elämää.
”Lehmän ei tarvitse mennä sellaisen kaverin viereen makaamaan, josta se ei pidä. On valinnan mahdollisuutta”.

Tämä vasikka on uusin tulokas Tornbergin navetassa. Se oli kuvaushetkellä noin vuorokauden ikäinen.

Jaakko Tornberg teki viime syksynä navettaansa ensimmäisen isomman luokan investoinnin. Enää hänen ei tarvitse huolehtia lehmien lypsämisestä, vaan sen homman hoitaa lypsyrobotti. Investoinnin kokoluokka oli iso alkavan yrittäjän kukkarolle, mutta Jaakko Tornbergin mielestä robotin hankkiminen antaa nyt hänelle paljon enemmän vapauksia keskittyä muihin tilan töihin.
”Onhan se iso investointi, mutta pitkällä tähtäimellä robotti on varmasti halvempi kuin mitä työntekijä tulisi maksamaan kuukautta kohti. Eikä se pidä vapaapäiviä”.
Lypsyrobotin etu näkyy myös päivittäisen maitotuotoksen määrässä. Puhumattakaan lehmien utareiden terveydestä.
”Utareterveyden kannalta on tapahtunut huima muutos entiseen verrattuna. Kun lehmien utareet tyhjentyvät nyt useita kertoja päivässä, ei niille tule myöskään enää utaretulehduksia”.

Tässä navetassa lehmät saavat itse päättää, milloin menevät lypsylle. Sen työn hoitaa lypsyrobotti.

Ripaus luovaa hulluutta ja intohimoa maidontuotantoon. Tätä tarvitaan, jos aikoo ryhtyä näinä maailman aikoina maatalousyrittäjäksi. Jaakko Tornberg on jo saanut kokea, miten kustannusten nousu tahtoo pysähtyä joka kertaa juuri maatalousyrittäjän kohdalle.
”Maidon hintaan ei ole saatu samanlaisia korotuksia kuin mitä tuotantokustannuksiin on tullut. Maidontuotantokustannus on noussut 10 senttiä litralta, jota tuotteen hinnan korotus ei kompensoi tällä hetkellä likellekään. Kyllä mekin olemme joutuneet pohtimaan asioita paljon ja tällä hetkellä joudumme tuottamaan maitoa velkarahalla, jotta kuluttajilla olisi halpa ruoka kaupassa”.
Jaakko Tornbergin mukaan lisää tukia ei kukaan maatalousyrittäjä ole nyt hinkumassa. Ainoa toive olisi saada oikea korvaus tuotetusta tuotteesta, jotta kustannukset pystyttäisiin jotenkin kattamaan. Esimerkiksi viljan hinta on noussut 150 eurosta tonnilta reiluun 300 euroon tonnilta viimeisen puolen vuoden aikana.
”Emme me pysty karjatilan tasolta sanelemaan sitä hintaa, vaan se tulee kaupalta ja teollisuudelta, ja siihen on tyytyminen”.
Hän muistuttaa, että ruokaa tarvitaan aina. Nyt vain tarvittaisiin oikeita päätöksiä valtiovallan taholta. Yksi keino olisi säätää lakiohjaus, jolla ruuasta saataisiin oikea korvaus tuottajille.
”Samaan aikaan kun viljelijät ovat ahdingossa ja joutuvat miettimään, miten toiminta saadaan jatkumaan, uutisoivat kauppaketjut historian parhaimmista tuloksistaan. Kyllähän sellainen tuntuu oikeasti pahalta. Meidän selkänahastammehan nekin eurot on revitty. Nämä elukat on kuitenkin hoidettava joka ikinen päivä”.

Lypsykarjatilallisen työ on ympärivuorokautista. Jaakko Tornbergille ykkösasia on eläinten hyvinvointi.

Venäjän ja Ukrainan välinen sota on nostanut esimerkiksi lannoitteiden ja polttoaineiden hintoja selvästi. Jaakko Tornberg on iloinen siitä, että hän ehti hankkia varastoon niin polttoainetta kuin lannoitteitakin. Kaikki tilan pellot ovat nurmella. Nyt onkin tärkeää, että itse tehdystä rehusta saadaan mahdollisimman hyvä sato aikaan, jotta ostorehun määrä jää mahdollisimman vähäiseksi.
”Panostamme todella paljon omaan rehuun, jotta siitä saataisiin mahdollisimman paljon hyvää energiaa lehmille. Tämä tarkoittaa sitä, että teemme ensi kesän aikana täydennyskylvöjä ja pistämme typpilannoitukset tappiin”.
Jaakko Tornberg toivoo, että vielä jonain päivänä heidän tilansa työllistää hänen itsensä lisäksi myös vaimon.
”Olisihan se mukava jakaa tätä kuormaa. Ja näin perheelliselle olisi hienoa viettää vaimon kanssa laatuaikaa joskus kahdestaankin”, hymyilee Jaakko Tornberg.

Takaisin Jutut -sivulle