Kiitos

Papit tulevat ja menevät, mutta seurakunta pysyy. Hieman yli neljä vuotta on mennyt nopeasti. Paljon enemmän olen teiltä saanut kuin mitä itse olen voinut antaa. Pappinanne on ollut hyvä olla.
Olen iloinnut siitä, että olette sitoutuneita seurakuntaanne. Niin moni antaa kaikkein kalleintaan lukemattomien tehtyjen tuntien muodossa yhteisen hyvän ja Jumalan työn eteen. Niin moni osallistuu yhteiseen jumalanpalvelukseen ja muuhun seurakunnan toimintaan vuoden mittaan tai jopa viikoittain. Niin moni rukoilee kotona ja kirkon penkissä toisten puolesta. Niin monelle on tärkeää, että Pyhäjokilaakson kaunein kirkko on paikallaan ja julistaa toivoa monesti toivottomalta näyttävän maailman keskelle. Tästä kaikesta haluan teitä kiittää. Sen kaiken arvoa ei voi todella mitata.

Halusin valita nimenomaan oheisen kuvan tämän kirjeen yhteyteen. En näin tehdessäni halunnut kääntää teille selkääni, vaan kääntyä yhdessä kanssanne kohti Kristusta, kohti Jumalaa. Kun aika on taas toinen, toivon voivani tehdä sen vielä ainakin kerran yhdessä teidän kanssanne. Pyhä messu on taivas maan päällä. Kiitos, että olette osallistuneet sen viettämiseen ja olleet ”sanan kuulossa”.

Seurakunta on kääntymisen yhteisö. Mehän käännymme sitä kohti, johon haluamme saada yhteyden. Yhteys syntyy, kun toinen tekee samoin. Kirkon tehtävä on julistaa Jeesusta, jonka ristiinnaulitsemisessa Jumala käänsi kasvonsa meidän puoleemme. Pääsiäisaamu osoittaa, että ne ovat synnin ja kuoleman voittavan rakkauden kasvot. Niissä kasvoissa näkee maailman ja elämän tarkoituksen. Kiitos, että olen saanut jakaa sitä kanssanne.

Jatkakaa seurakuntanne ja Oulaisten kaupungin rakentamista. Jatkakaa rukousta ja messuun osallistumista. Jatkakaa toistenne tukemista ja kestämistä. Kiitos, että olen saanut olla osallinen tässä kaikessa.
Nyt minä jätän teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun.

Rami Niemi
vs. kirkkoherra