Kolumni: Äitiydestä

En odota lapsiltani mitään erityistä toukokuun toisena sunnuntaina. Ero- /uusioperheenä meille ei ole kehittynyt kahvien sänkyyn kaatamisen ja väkinäisen onnittelulaulun kulttuuria, onneksi. Siitä on riittävästi kokemusta lapsuuden kodista.
Heräsimme rapistelemaan hyyyvin varhain, isäni johdolla. Äiti oli tietysti herännyt jo aikoja sitten, liekkö koskaan nukkunutkaan. Mutta hyvin hän näytteli! Tätä näytelmää vedettiin ehkäpä kymmeniä kertoja, joten roolit olivat aika hioutuneita. Joskus onnea kesti jopa koko päivän ja naamalle vedetty hymy tuntui kivalta, normaalilta. Seuraava päivä olikin sitten jo maanantai. Silloin se merkitsi eriasiaa. Nykyään maanantai on kiva juttu. Kuten myös tiistai ja kaikki muutkin päivät!

Niin heräsi viimein juniori ja saapui keskuuteen. Halaus ja suklaalevy! Tippa tirahti silmään estelyistä huolimatta. Oikein oli kirjottanut siihen ”hyvää äitienpäivää :-)” Kahvit joimme, kakkua söimme, oli mukavaa. Heräsi toinenkin, muttei muistanut olevan ÄP. Sattuuhan sitä.
Aikuisuuden kynnyksellä kurkistelevat poikalapset tuovat jännittävää sisältöä elämään. Tasapainoa on haettava kaikissa oloissa. Ja on oltava ruokaa. Ihan helevetisti ruokaa, kun ne sitten viimein istahtavat syömään. Myös sima, munkit ja muut herkut edistävät lasten, isompienkin, tyytyväisyyttä. Siten äidinkin. Nuo sopivat myös uuteen keksintööni, suhteellisuusdiettiin. Se on semmoinen, jossa lihotetaan muita, jotta itse näyttäisi sutjakkaammalta.

”Kukahan vuokraa niitä rivitaloja siinä sairaalan vieresä?” Näin lähti liikkeelle keskustelu asumisesta. Kesällä olisi kuulemma mukava muuttaa, kun on ehkä rahaakin. Niinpä! Saisin viimein harrastus-/työvälineeni olohuoneesta kuleksimasta, kun kamari vapautuu! Tuo ei ollut ensimmäinen ajatukseni, mutta ei matka pitkäkään ollut. On hienoa, että asioista voidaan puhua. Muutosten äärellä ei ole tarvetta riidellä, salailla tai katkaista välejä keneenkään, valita puolia. Eletään yhdessä erikseen, tukena toinen toisillemme. Kun lapsella on ymmärrys ja tarve itsenäistyä, ehkei mene kovin huonosti? Juuret ja siivet. Ne pitäisi osata lahjaksi antaa. Helppo nakki? Vai naurava tai kylmä. Se pitää jokaisen joskus itse päättää. Silloin äidistäkin tulee jälleen ihminen.

Elina Piippo