Kolumni: Aikainen talvi

Tänä vuonna talven tuloon voi olla vielä aikaa.
On kuitenkin ollut sellainenkin vuosi, jolloin talvi tuli voimalla jo lokakuun alussa. Oli vuosi 1968. Kesä oli ollut siinä mielessä huono, että halla oli vikuuttanut niin vilja- kuin perunasatoakin, ainakin näillä main. Perjantai-iltana 4. lokakuuta alkoi sadella lunta. Illalla oli vielä kesäkeli, mutta aamulla täysi talvi.
Siihen aikaan haettiin portaiden eteen havuja. Muistan, kuinka kahlasin peltojen halki metsään niitä noutamaan. Siinä ja siinä oli, että 37 numeroisten kumisaappaiden varret riittivät. Koko lauantainkin satoi lunta.
Seuraavana päivänä alkoivat kunnallisvaalit. Moni on kertonut, että eivät meinanneet päästä äänestämään lumiesteiden takia. Autot ja mopot sutivat lumisilla ja liukkailla teillä. Parhaimmin kuulemma suoriutuivat haasteesta silloin yleiset kupla-Volkkarit, joissa moottori oli takana.
Lunta satoi niin runsaasti lokakuun alussa, että talvi tuli heti jäädäkseen. Siihen aikaan vielä monessa talossa viljat niitettiin ja seivästettiin. Monilla pelloilla viljaseipäät jäivät lumikuorman alle. Niistä osa saatiin sentään jossakin välissä pelastettua puitavaksi, mutta pystyyn jäänyttä viljaa ei pelastanut mikään.

Myöhemminkin, monina vuosina viljaa on jäänyt syksyisin korjaamatta. Ei kuitenkaan aikaisen talven, vaan märkyyden takia.
Sen jälkeen ei ole vastaavaa nähty, eikä sitä ole kukaan kaivannutkaan. Hyvin riittää, jos talvi tulee joulukuun vaihteessa ja päättyy pääsiäisen tienoilla.
Talven tuloajassa on isoja vaihteluita. Joskus takavuosina sai joulukuusen hakea lenkkikengät jalassa lumettomasta metsästä. Jonakin toisena vuotena sai kahlata lumessa polvia myöten ja kopistella kirveen hamaralla paksuja lumikerroksia kuusiehdokkaiden hartioilta. Pitkään aikaan en tosin ole joulukuusta noutanut, koska huomasin, ettei se ole isojen ihmisten asunnossa kovinkaan tarpeellinen. Aitassa on kyllä pahvilaatikossa pieni tekokuusi, jonka voi sieltä hakea, jos siltä tuntuu.

Suomen talvi on sentään yleensä siedettävä. Hyytävän kylmiä pakkasjaksoja ei viime aikoina ole enää ollut. Lumenkin kanssa pärjätään. Toista on jossakin Pohjois-Amerikan kylmimmillä seuduilla tai vaikkapa Pohjois-Norjan tuntureilla, joissa lunta saattaa muutamassa päivässä kertyä metrikaupalla. Olkoon siis olemassa tuo neljäs vuodenaikakin, kunhan ei liikaa kiirehdi kiusaksemme, kuten tuona vuonna 1968.

Tapio Isokivelä